Alustava diagnoosini on K07.23 Syväpurenta ja K07.13 Retrognathia mandibulae (taakse vetäytynyt alaleuka).
Yläasteiässä minulla oli vuoden-parin ajan niskaveto, mutta kun se ei tuottanut mitään tulosta, niin se lopetettiin. Muistona siitä projektista minulle jäi naksuvat leuat (En muista että ennen oikomisyritystä leukani olisivat naksuneet) ja ainakin kerran jumiin jäänyt leuka. Jossain vaiheessa sain yöksi laitettavat kiskot, mutta nekin hylkäsin muutaman vuoden kuluttua hampaiden asennon muuttumisen myötä.
Minulle sanottiin jo parikymmentä vuotta sitten että edessä on vähintäänkin alaleuan pidennysleikkaus, ehkä jopa nivelillekin joudutaan tekemään jokin leikkaus.
Tosin sen jälkeen ei enää kukaan hammaslääkäri ole aiheesta puhunut ennen kuin itse viime kesänä päätin selvittää tilannettani.
Alustavissa tutkimuksissa minulla todettiin traumaattinen syväpurenta ja taakse vetäytynyt alaleuka.
Kipuja ei lyhykäinen leukani ja kuluneet leukaniveleni pahemmin tuota, ellen olen todella kovan stressin alla. Mutta kuten moni muukin täällä oleva, olen joutunut luopumaan joistain ruoista. Olisi niin ihanaa syödä pitkästä aikaa esimerkiksi merkkareita tai jälkiuunileipää...
Viimeiset parikymmentä vuotta leukani ovat naksuneet/rutisseet/rahisseet aina kun avaan/suljen suuni, mutta se ääni on viime aikoina koventunut sen verran että vieressä oleva toinenkin ihminen kuulee sen.
LIsäksi näinä vuosina olen huomannut että alahampaani alkavat olla jo todella kuluneet ja ne koskettavat kitalakeani aina kun laitan hampaat kiinni toisiinsa. Jos joskus olen polttanut kitalakeni tai tullut jokin allergian kaltainen reaktio kitalakeen, on se tarkoittanut sitä ettei tämä tyttö ole syönyt yhtään mitään ruokaa ennen kuin turvotus on kadonnut, sillä purupinnat eivät ole tuossa tilanteessa enää koskettaneet toisiinsa tippaakaan.
Viime kesänä opettelin laitesukeltamaan. Viikon kestävän kurssin lopussa jouduin täysin kieltäytymään sukeltamisesta, sillä regulaattorin pito rasitti leukaniveleitäni sen verran paljon että ne ylirasittuivat ja turposivat valtavasti ja estivät korvien ilmaamisen täysin. Turvonnut tila kesti yli kuukauden ja suun aukaiseminen tuntui todella vaivalloiselta tuona aikana. Lisäksi lentokoneessa oli todella ilkeää olla noiden paineen vaihto-ongelmien vuoksi.
Viimeisen vuoden aikana itselläni ollut vielä silloin tällöin ruokailun yhteydessä ongelmana ajoittainen leukanivelen rusahdus, ilmeisesti nivel on meinannut luiskahtaa pois paikoiltaan kesken syömisen. Tuo rusahdus ei tunnu mitenkään mukavalta, sillä sen yhteydessä tulee vielä valtava kipuaalto joka leviää läpi pään. Muut syöjät sitten ihmettelevät että purasinko jotain luupalasta tai rustoa, kun niin kova ääni kuului.
Viime torstaina 29.1.2009 otettiin hampaistani muotit, valokuvattiin kasvot ja leuoista sekä leukanivelistä röntgen-kuvat. Leukanivelet olivat sen vääntelyn jälkeen pari päivää hellänä. Minulle kävi kuulemma sen verran hyvää tuuria että tällä viikolla sattuu olemaan foorumi, missä suunnitellaan potilaiden operaatiot. Eli kohta puoliin minun pitäisi saada tietää mitä aivan oikeasti tehdään leualleni.
Tämän viikon vietän tavallisen hammaslääkärin käsittelyssä ja paikkautan kaikki mahdolliset alkavat reiät.
Tosi monet tuntuu tietävän jo alustavia mittoja ja suuntia, minne leukoja siirrellään. Minulle on vain sanottu, että molempia joudutaan leikkaamaan ja that's it for now. No onhan tässä vielä hampaat ihan vinksallaan ja leikkaus kaukana tulevaisuudessa... vaikkakin alakaari ois jo leikkauskunnossa, että ei kai se niin kaukana sit ookkaa enää se mun elämäni jännittävin päivä 
