Matkani kohti kivuttomia leukoja

Täällä voi kertoa omasta sairaushistoriastaan ja kuulumisia omasta leukaoperaatiosta.

Re: Matkani kohti kivuttomia leukoja

ViestiKirjoittaja Aaäl » 05 Touko 2016 12:02

Kävin eilen kirurgilla poskiontelovaivojen vuoksi. Samalla kirurgini pääsi ihailemaan työnsä jälkeä, kun tutkaili samalla purentaani. Oli silminnähden tyytyväinen, mikä tuntui mukavalta huomata. Pientä tasoittelua enää vaatii ja minun aiemmin arvioimani rautojen poisto vaikuttaa ihan realistiselta (ennen leikkausta arvioin, että mahd. jo syksyllä saisin kojeet pois). Paineen tunnetta on niin kummassakin poskiontelossa kuin otsaontelossakin. Sovittiin, että katselen vielä, mihin suuntaan paineentunne lähtee menemään: Jos pahenee tai ei lähde vähentymään, käyn hakemassa ab-kuurin. Paineen tunnetta minulla aiheuttaa nyt varmasti siitepölykin, ja operaatiosta sekä fistelin kautta joutuneesta ruoasta johtuvat limakalvojen turvotukset. Toisaalta otsaontelon oireet eivät ainakaan johdu fistelistä tai operaatiosta ja siellä minulla se pahin paine on tällä hetkellä.... Olen kahden vaiheilla, käynkö hakemassa sen ab-kuurin, koska en haluaisi syödä kuuria turhaan, mutta olo on aika sietämätön varsinkin öisin ja aamuisin.

Ja niin, mun fisteli on mennyt umpeen tai ainakin niin pieneksi ettei siitä pääse enää muuta kuin ajottain vähän ilmaa! Lauantaina huomasin, että pystyn juomaan ihan normaalisti. Ja voi sitä(kin) riemua! Saa nyt janon sammutettua nopeasti kun lasillisen juomiseen ei mene enää sitä 5 minuuttia. Ja on yleisesti ottaenkin mukavampi olla, kun tietää että ruoka pysyy suuontelossa eikä sitä niistäessä tule pihalle.

Ajattelin laittaa lopuksi pienen kertauksen leikkauksen jälkeen kokemistani kivuista. On myös muistutuksena itsellenikin. Eli leikkauksen jälkeen parina päivänä oli kovia kipuja johtuen splintin tukirautojen painamisesta kitalakeen ja poskionteloiden turvottelun vuoksi. Heti leikkauksen jälkeisenä pvänä vaihdettiin kipulääkitys samoihin, joita kotiin saisin ja niillä sekä kylmäpusseilla pärjäsin ok. Illalla pyysin yötä varten vahvemman kipulääkkeen, jotta nukkuisin paremmin. Toisena päivänä eli kotiin lähtö päivänä poskeni eivät kestäneet kylmää ollenkaan. Aloin myös saamaan kovia ja ikäviä kipukohtauksia, kun kipulääkkeiden vaikutus loppui - usein kuin seinään. Jouduin käyttämään maksimi annokset niin Ketoriinista kuin Panacodista ja siitä huolimatta teki välillä tiukkaa. Heräsin muutamana yönä pari-kolme kertaa kipuun. Jouduin kävelemään ympyrää siihen saakka kunnes kipulääke alkoi vaikuttamaan. Kävely helpotti viemään ajatuksia pois kivusta. Välillä teki mieli itkeä. Aloin hautomaan poskiani lämpöpakauksilla ja pidin koko ajan kaulahuivia tms, lämmittämässä niin niskaani kuin poskiani. En pystynyt laittamaan suuhuni mitään kylmää ilman kipuaallon tuloa joten lämmitin kaiken väh. huoneen lämpöiseksi, mielellään kuumaksi. Siitä pikkuhiljaa alkoivat nämäkin kivut lieventyä. Pahinta aikaa kesti ensimmäisen viikon, erityisesti sen aikaa kun yritin käyttää kuminauhavetoja. Tilanne alkoi rauhoittua, kun ei tarvinnut kumilenkkejä käyttää ja ehkä tuossa 2,5vk:n kohdilla pystyin vähentämään kipulääkitystä minimiin. Saatoin kuitenkin heräillä yöllä lievähköön kipuun, johon otin särkylääkkeen. Nyt, 4vk leikkauksesta, kipuja on hieman. Enää en ota säännöllisesti särkylääkkeitä vaan otan tarvittaessa. Panacodin jätin pois jo aikoja sitten siirtyen pelkkään paracetamoliin. Nyt saatan tarvita kipulääkettä onteloista johtuvien paineen- ja kiputuntemuksiin.
Leuan siirrosta aiheutuneita kipuja minulla oli hyvin vähän. Ei oikeastaan ollenkaan. Splintti painoi kitalakeen ja sieraimissa olevat tupot painoivat nenäontelon puolelta. Kokemani kovat kivut olivat puhtaasti hermokipuja, jotka johtuivat viisureiden poistosta. Varsinkin vasemman alaviisurin lähistöllä olevat hermot olivat ärtyneet. Alussa ne olivat niin ärtyneet, että pieni kylmän/viileän hipaisu oikeaan kohtaan saattoi laukaista järkyttävän kipukohtauksen eikä niihin auttaneet muu kuin lääkkeet. Olin odottanut kasvohermojen ärtymistä ja siitä johtuvaa kipuilua, mutten ollut osannut varautua siihen, mitä ne sitten olivat. Kirosin, että olin suostunut viisureiden poistoon leikkauksen yhteydessä (olo oli kuitenkin aika voimaton vaikkei "leikkauskipuja" niin ollutkaan), mutta samalla olin kiitollinen, koska minun ei enää tarvitse kokea niiden poistosta aiheutuvia kipuja ja turvotuksia. Hermokipujen voimakkuuteen vaikutti kasvohermojen pitkään jatkunut ärsytystila (purulihasteni kireydestä johtuva) ja poskieni turvotus, mikä osaltaan lisäsi hermojeni ahdinkoa (turvotuksen ollessa voimakkaimmillaan, näytin ihan hamsterilta. Onneksi turvotus laski nopeasti). Laukaisevana tekijänä oli ennen kaikkea viisureiden irrotus ja varmaan myös itse leuan siirtokin. Edelleen hermot ovat ylivirittyneet, mutta eivät aiheuta jatkuvaa särkyä tms. Välillä viileät/kylmät ruoat ja juomat tuntuvat epämukavilta. Siksi pyrinkin nauttimaan mahd. paljon lämmintä ravintoa. Ja vaikka nyt onkin kauniit aurinkoiset kelit, suojaan ulkona ollessani niskan, kaulan ja kasvojeni alaosan.
Aaäl
 
Viestit: 62
Liittynyt: 14 Joulu 2013 00:14

Re: Matkani kohti kivuttomia leukoja

ViestiKirjoittaja Aaäl » 08 Touko 2016 11:48

Kävin hakemassa ab-kuurin ja sekä tukkoinen olo että paineen tunne alkoivat helpottua heti seuraavana päivänä. Eli turhaan en alkanut antibioottia syömään. Tietenkin vielä on sellaista "normaalia" tukkoisuuttaa ja lievähköä paineen tunnetta ajottain, mutta ne johtuvat poskionteloiden paranemisesta, levyistä ja ruuveistä sekä allergiasta. I'm happy!

Turvotukset ovat luultavasti laskeneet kitalaen puolella niin paljon, että splintti tuntuu hieman painavan ihan hampaiden vierestä. Pois ottaessa oikein tuntuu, kuinka veri alkaa kiertää hampaiden takana ihan eri tavalla. Olenkin nyt parina päivänä ollut enemmän ilman sitä. Pikkasen pelottaa, että menen tällä tavoin pilamaan leikkaustuloksen, mutta onhan siitä kulunut jo 4,5vk, sairaslomakin on loppunut ja normaalisti splinttiä ei olisi ollut ollenkaan. Pidän sitä kyllä vielä suurimman osan aikaa vuorokaudesta, varsinkin syödessä ja nukkuessa. Huomenna olisi paluu töihin ja uusi työpaikka edessä. Ihan pikkasen jänskättää!
Aaäl
 
Viestit: 62
Liittynyt: 14 Joulu 2013 00:14

Re: Matkani kohti kivuttomia leukoja

ViestiKirjoittaja Aaäl » 20 Touko 2016 16:41

Eilen sain virallisesti jättää splintin pois! Leikkauskaari ja -koukut otettiin pois ja ylhäälle vaihdettiin yksi yhtenäinen teräskaari. Hieman purulihakseni ovat vetäneet leukaa takas päin ja splintin vuoksi on myös avopurenta takaa. Sain siis kuminauhavedot, ketut, ja käsky pitää niitä mahdollisimman paljon. Vuorokaudessa on näkyvissä muutosta! Yläetuhampaat ovat selvästi tulleet eteenpäin ja takana avopurenta pienentynyt huomattavasti. Eilen särki vedossa olevia hampaita, mutta yöksi otettu särkylääke auttoi hyvin. Edelleen hampaat ovat arat, mutta jomotusta niissä ei toistaiseksi ainakaan ole.
Seuraava aika olis jo 2.5vk:n kuluttua. Oikojani haluaa nähdä hampaistoni ennen kuin jää lomalle.

Olo on kevyt. Ja tällä tarkoitan ennen kaikkea psyykkistä puolta. Purentalihasten lopullinen jumiutuminen, oikomis- ja botoxhoitojen aloitus ja tämän kaiken huipentuminen leuan siirtoon, on vienyt yllättävän paljon energiaa. Tuolla aivojen perukoilla asiat ovat suurimmaksi osaksi olleet, ja ensiprosessoinnin jälkeen olenkin keskittymisen suunnannut aina käsillä olevaan juttuun (esim. oikomiseen varsinkin oikojan vastaanottoajan lähestyessä). Tietoisesti en ole suunnannut ajatuksia leikkaukseen kuin vasta ihan tämän vuoden puolella, mutta nyt jälkikäteen olen huomannut että kyllä asia on mielen perukoilla ollut. Nyt on ihanaa olla, kun pahin ja rankin osuus on ohitse :) Lisäksi tämän matkan aikana puhjennut kilpparin vajaatoiminta on saatu vihdoin ja viimein halllintaan ja vointi on senkin vuoksi loistava -jopa huoleton. Ihanaa, kun pääsee nauttimaan kesästä, ilman terveydellisiä huolia!
Aaäl
 
Viestit: 62
Liittynyt: 14 Joulu 2013 00:14

Re: Matkani kohti kivuttomia leukoja

ViestiKirjoittaja Aaäl » 05 Kesä 2016 11:08

Oikojani halusi ennen lomalle jäämistään nähdä purukkalustoni ja ennen kaikkea tarkistaa,että ketut ovat tehneet työnsä oikein. Suunta on oikea: etuhampaat ovat nyt juuri niin kuin pitääkin, sivuilla on vielä avopurenta, mutta pienenemässä hyvää vauhtia. Olin parina yönä pitänyt tuplakettuja (päivisin yksiä) ja purenta meni reippaassti parempaan suuntaan. Nyt sain "kiellon" käyttää tuplavetoa öisin, koska tilanne näyttää sen verran hyvältä, että avopurennan pitäisi mennä yksinkertaisilla ketuilla umpeen kesän aikana. Jos ei, niin sitten jaetaan niin ylä- kuin alahampaat kolmelle kaarilangalle ja aktivoidaan kaaria. Nythän on yhtenäiset kaarilangat passiivisena. Ylhäällä on vielä astetta jämäkämpi kaarilanka, mutta alhaalle vaihdettiin jo hyvin kevyt.
Olen ajottain epäillyt noiden kettujen voimaa, koska ne tuntuvat välillä niin löysiltä. Mutta kun on jonkin aikaa ollut ilman kettuja ja laittaa ne sitten takaisin paikoilleen huomaa heti, kuinka purenta osuu vaivattomammin oikein. :D

Vieläkään ei tee mieli pureskella paljon tai haukata kovaa. Leuat väsyvät nopeasti (osittain johtuu avopurennastakin) eikä tunto ole yläleuassa täysin normaali. On ollut jännää huomata, kuinka tärkeä ikenien tunto on esim. syömisessä. Varsinkin keskikappaleen tunto on huomattavasti alentunut ja senpä takia etuhampailla työskentely ei tunnu mukavalta. Yhdessä vaiheessa kitalakea kutitti ärsyttävästi. Onneksi se on loppunut, mutta ajottain on pientä kihelmöintiä hermoston paranemisen takia. Hampaita pestessä pitää olla varovainen, ettei tule käytettyä liikaa voimaa ylähampaita pestessä. Onneksi hammasharjassani on paineen tunnistin, joka ilmaisee kyllä jos tulee käytettyä liikaa voimaa :lol:

Seuraava aika oikojalle on heinäkuun alussa. Sain jo nyt myös elokuun lopulle ajan. Ihan selvästi minun purukalustoni on nyt tarkemmassa syynissä, mitä viime kesänä oli. Oikojanikin haluaa ottaa minulta raudat pois mahdollisimman pian. Koska leukani pilkottiin kolmeen osaan, on etuhampaideni ja kummankin kulmahampaan välissä isohko rako. Tämä oli tiedossa jo silloin, kun leikkaussuunnitelmaa tehtiin. Tarkoitus on liikuttaa kakkosia (kolmoset poistettu teininä) jonkin verran kulmahampaita kohti ja sitten leventää niitä hieman. Oikojani haluaa kuitenkin, että proteetikko tulee katsomaan tilannetta joko heinä- tai elokuun käynnillä, jos jokin muu vaihtoehto olisi parempi. Laminaatteja oikojani ei vielä suosittele, enkä minäkään niitä vielä halua koska ne ovat kalliit ja hampaita pitäisi hioa. Ja kerran kun laminaatit laittaa niistä ei eroon pääse. Mieluummin tässä vaiheessa otan muovisen muotoilun (on samaa ainetta, kuin paikka-aine) jota voi sitten uusia niin usein kuin on tarve - tai otattaa pois, jos alkaa tuntumaan etten haluakaan hampaideni levennystä. Ennen minua ei ole haitannut, vaikka hampaani eivät ole olleet suorassa, koska niitä ei ole juurikaan näkynyt hymyillessä. Leikkauksessa leukaani siirrettiin mös kolmisen mm alaspäin ja ero entiseen on huima! Luulisi, että kolmen mm:n siirto ei nyt niin paljon voi muuttaa hymyäni, mutta kyllä se vaan voi! En siis tiedä, miten paljon minua alkaa häiritsemään hampaideni raot, kun raudat poistetaan. Tällä hetkellä ei häiritse yhtään, koska raudat peittävät hampaideni pinnan. Ennen ei ole häirinneet myöskään lapsuudessa syömäni ab-kuurien aiheuttamat valkoiset läiskät, mutta olen itselleni luvannut aikoinani hamapiden valkaisun palkinnoksi tästä matkasta. Onneksi hampaisiini ei ole kertynyt kauheasti värjäytymiä, mutta niiden oma väri on hivenen kellertävä, joten voisi kuvitella että valkaisun lopputulos säilyy hyvänä pitkään.
Aaäl
 
Viestit: 62
Liittynyt: 14 Joulu 2013 00:14

Re: Matkani kohti kivuttomia leukoja

ViestiKirjoittaja Aaäl » 24 Kesä 2016 16:13

Mun fisteli on uusiutunut. Kolme-neljä viikkoa sitten aloin huomata että ilmaa tulee jostakin suuonteloon. Mulla on tapana "rapsuttaa" kielellä kitalakea jos sitä kutisee tai kihelmöi. Hetken meni tajuta, että mun kieli saa suuhuni edelleen alipaineen muodostettua kun sillä kitalakea kutkuttelen ja että ilmaa todellakin tulee harvakseltaan uudelleen avautuneesta fisteliaukosta. Seurasin tilannetta ja ajattelin kitalaen kudosten vain liikkuneen kettuvetojen johdosta sen verran, että aukko on repeytynyt auki. Aluksi siis tuli vain ilmaa, mutta n. 1.5vk sitten aloin huomata, että juodessa nenään menee välillä nestettä ja tätä tapahtuu koko ajan enemmän ja enemmän. Tunnen myös kielellä, että fisteli on auki. Ei vielä niin suuri, että siitä menisi ruoat läpi, mutta kuitenkin niin suuri että olen huomannut poskionteloiden alkaneen ärtyä. Soittelin ke suupolille ja pyysin päivystävää oikojaa soittelemaan minulle oman oikojani ollessa lomalla. Ajattelin koko ajan tämän kaiken tosiaan johtuvan yläkeuan kuminauhavedoista, koska liikettä on tapahtunut niin paljon, että takahampaat ovat kontaktissa suurimmaksi osaksi. Oikoja ei kuitenkaan tukenut ajatustani, vaan sanoi että ongelma on luultavasti keskikappaleen luutumisessa.. Leikkauksestani on aikaa n. 2.5kk ja luutumisen pitäisi jo kattaa siirrossa muodostuneet raot eikä palojen liikkumista pitäisi enää tapahtua. Sain ajan maanantaiksi kirurgille, joka tarkistaa tilanteeni. Alkoi hieman pelotta.. Minulle on tullut sellaista lievän kivun tyyppistä kihelmöintiä vasemmalle puolelle keskikappaleen sauman kohdille. Sitä esiintyy varsinkin syömisen tai hampaiden pesun jälkeen. Kielellä tunnen kitalaessa pienen kanjonin, jota ei ole mielestäni ollut aikaisemmin ja joka on vas. puoleisen luusauman kohdilla.. Toivottavasti tästä selvitään ilman uutta leikkausta. Toivottavasti nämä tuntemukseni ovat vain pääni sisällä tapahtuvaa pientä v-itutusta ja paniikin poikasta eivätkä merkitse luutumisen epäonnistumista. Maanantaina olen viisaampi, toivottavasti.
Aaäl
 
Viestit: 62
Liittynyt: 14 Joulu 2013 00:14

Re: Matkani kohti kivuttomia leukoja

ViestiKirjoittaja Aaäl » 08 Heinä 2016 21:04

Kävin tänään oikojan luona. Mitään muutoksia ei tehty oikomiskojeisiin. Samoilla kuminauhavedoilla jatketaan elok. alkuun saakka. Hyvin ovat hampaat liikkuneet, takahampaissa jo hyvät kontaktit. Pientä hienosäätöä enää :D Oikojani arveli, että raudat saan pois kun leikkauksesta on kulunut 6kk eli lokakuussa.

Kävin 1.5vk sitten kirurgin luona uudelleen avautuneen fistelin takia. Yläleuka on pysynyt omalla paikallaan eikä ole tarvinnut välttää puremista tms. Eipä minulla tosin tee mieli edes purra kovaa edelleenkään.. Yläleuka ei kuitenkaan pääse luutumaan kunnolla niin kauaa kuin tuo fisteli on, niin kirurgin pyynnöstä oikojien ylihammaslääkäri otti muotit yläleuasta ja teetti kitalakilevyn jonka sain tänään käyttööni. Hyvin istuu kitalakeen, eikä kummemmin haittaa menoa, joten annan sen olla mahdollisimman paljon paikoillaan.
Aaäl
 
Viestit: 62
Liittynyt: 14 Joulu 2013 00:14

Re: Matkani kohti kivuttomia leukoja

ViestiKirjoittaja Aaäl » 18 Syys 2016 18:33

Olen käynyt säännöllisesti oikojalla n. 2-3vk:n välein. Käynnit ovat olleet lyhyitä, lähinnä tarkastettu hammaskontaktit ja todettu että hyvältä näyttää, mutta vielä pientä säätöä tarvitsee. Perjantaina todettiin, että minut voidaan laittaa jonoon hammashoitajalle rautojen poistoa varten. Tämän olisi tarkoitus olla lokakuun loppu puolella. Pyysin oikojaa säätämään hieman yläkaaren vas. puolta, koska se hankaa ikävästi poskea. Hänpä totesi, että lyhentää kaarta kunnolla ja ottikin tuubin pois seiskasta. Alhaalta lähti kummaltakin puolen tuubit, koska niitä ei ole tarvittu enää pitkään aikaan. Kaaret ovat olleet passiiviset ihan leikkauksesta lähtien ja toissakerralla oikoja lyhensi alakaarta jo sen verran että lankaa on enää etuhampaiden alueella. Väli- ja poskihampaissa on vielä braketit paikoillaan, koska niitä on tarvittu kuminauhavetojen vuoksi. Perjantaina sain käskyn käyttää kuminauhoja tuntemusten mukaan. Eli silloin, jos tunnen että takahampaat alkavat hakeutua huonompaan kontaktiin.

Tunto on palautunut lähes ennalleen. Huomaan pientä "elämistä" tapahtuvan yläleuassa varsinkin keskikappaleen kohdilla. Kitalaessa aina välillä kihelmöi. Tunnon palautumisen ja purupintojen kontaktin johdosta on alkanut esim. salaatin ja kovien ja sitkeiden ruokien syöminen onnistua. Enää purulihakset eivät väsähdä yhtä helposti ja purukumiakin olen pitkästäaikaa aina välillä pureskellut.
Fisteli on mennyt kiinni, mutta senkin tilanne elää hieman. Aina välillä se ikään kuin työntää kovahkoa limakalvoa kitalaen puolelle, joka on reiän kohdalla useamman päivän. Varmaan paranemisprosessin edistyessä poistaa vanhempaa kudosta uuden tieltä.
Aaäl
 
Viestit: 62
Liittynyt: 14 Joulu 2013 00:14

Re: Matkani kohti kivuttomia leukoja

ViestiKirjoittaja Aaäl » 22 Loka 2016 00:48

Hip hei, tänään (tai oikeammin eilisen päivän puolella) sain raudat pois!! Viikko sitten otettiin renkaat ja välihampaista braketit pois. Takahampaiden kanssa työskennellessä vihloi järkyttävän paljon, joten silloin poistettiin vain pakolliset muovit ja loput jätettiin myöhemmäksi. Varsinkin kuutoset olivat olleet hyvässä suojassa renkaiden sisällä ja reagoivat todella ärhäkkäästi kaikkeen manipulointiin. Puudutettakin käytettiin, muttei siitä silloin kauheasti ollut apua. Viikon ajan totuttelin ja tänään päästiin hyvin poistamaan loputkin muovit ja värjäytymät puudutetta käyttäen. Suu tuntuu tyhjältä ja hampaat todella sileät. Hammaskiveä ei ollut ollenkaan eikä reikiäkään. Totuttelen nyt raudattomiin hampaisiini ja uuteen hymyyni. Hyvältä tuntuu, hieman haikealtakin. Matkani alkaa olla lopuillaan ja se hämmentää. Olen kuitenkin ollut leuka- ja avopurentapotilas melkein neljän vuoden ajan. Purentalihaksissa on kireyksiä, mutta ne eivät aiheuta enää jatkuvia särkyjä. tulevaisuudessa otan ihan mielelläni purentakiskon yöksi, koska minulla on selvästi tapana purra hampaita öisin yhteen kun on stressiä. Se toivottavasti vähenee tulevaisuudessa, kun leuat tottuvat uuteen sijaintiinsa ja hampaiden asentoon. Tästä on hyvä jatkaa.
Aaäl
 
Viestit: 62
Liittynyt: 14 Joulu 2013 00:14

Edellinen

Paluu Käyttäjien operaatiot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron