Kävin eilen kirurgilla poskiontelovaivojen vuoksi. Samalla kirurgini pääsi ihailemaan työnsä jälkeä, kun tutkaili samalla purentaani. Oli silminnähden tyytyväinen, mikä tuntui mukavalta huomata. Pientä tasoittelua enää vaatii ja minun aiemmin arvioimani rautojen poisto vaikuttaa ihan realistiselta (ennen leikkausta arvioin, että mahd. jo syksyllä saisin kojeet pois). Paineen tunnetta on niin kummassakin poskiontelossa kuin otsaontelossakin. Sovittiin, että katselen vielä, mihin suuntaan paineentunne lähtee menemään: Jos pahenee tai ei lähde vähentymään, käyn hakemassa ab-kuurin. Paineen tunnetta minulla aiheuttaa nyt varmasti siitepölykin, ja operaatiosta sekä fistelin kautta joutuneesta ruoasta johtuvat limakalvojen turvotukset. Toisaalta otsaontelon oireet eivät ainakaan johdu fistelistä tai operaatiosta ja siellä minulla se pahin paine on tällä hetkellä.... Olen kahden vaiheilla, käynkö hakemassa sen ab-kuurin, koska en haluaisi syödä kuuria turhaan, mutta olo on aika sietämätön varsinkin öisin ja aamuisin.
Ja niin, mun fisteli on mennyt umpeen tai ainakin niin pieneksi ettei siitä pääse enää muuta kuin ajottain vähän ilmaa! Lauantaina huomasin, että pystyn juomaan ihan normaalisti. Ja voi sitä(kin) riemua! Saa nyt janon sammutettua nopeasti kun lasillisen juomiseen ei mene enää sitä 5 minuuttia. Ja on yleisesti ottaenkin mukavampi olla, kun tietää että ruoka pysyy suuontelossa eikä sitä niistäessä tule pihalle.
Ajattelin laittaa lopuksi pienen kertauksen leikkauksen jälkeen kokemistani kivuista. On myös muistutuksena itsellenikin. Eli leikkauksen jälkeen parina päivänä oli kovia kipuja johtuen splintin tukirautojen painamisesta kitalakeen ja poskionteloiden turvottelun vuoksi. Heti leikkauksen jälkeisenä pvänä vaihdettiin kipulääkitys samoihin, joita kotiin saisin ja niillä sekä kylmäpusseilla pärjäsin ok. Illalla pyysin yötä varten vahvemman kipulääkkeen, jotta nukkuisin paremmin. Toisena päivänä eli kotiin lähtö päivänä poskeni eivät kestäneet kylmää ollenkaan. Aloin myös saamaan kovia ja ikäviä kipukohtauksia, kun kipulääkkeiden vaikutus loppui - usein kuin seinään. Jouduin käyttämään maksimi annokset niin Ketoriinista kuin Panacodista ja siitä huolimatta teki välillä tiukkaa. Heräsin muutamana yönä pari-kolme kertaa kipuun. Jouduin kävelemään ympyrää siihen saakka kunnes kipulääke alkoi vaikuttamaan. Kävely helpotti viemään ajatuksia pois kivusta. Välillä teki mieli itkeä. Aloin hautomaan poskiani lämpöpakauksilla ja pidin koko ajan kaulahuivia tms, lämmittämässä niin niskaani kuin poskiani. En pystynyt laittamaan suuhuni mitään kylmää ilman kipuaallon tuloa joten lämmitin kaiken väh. huoneen lämpöiseksi, mielellään kuumaksi. Siitä pikkuhiljaa alkoivat nämäkin kivut lieventyä. Pahinta aikaa kesti ensimmäisen viikon, erityisesti sen aikaa kun yritin käyttää kuminauhavetoja. Tilanne alkoi rauhoittua, kun ei tarvinnut kumilenkkejä käyttää ja ehkä tuossa 2,5vk:n kohdilla pystyin vähentämään kipulääkitystä minimiin. Saatoin kuitenkin heräillä yöllä lievähköön kipuun, johon otin särkylääkkeen. Nyt, 4vk leikkauksesta, kipuja on hieman. Enää en ota säännöllisesti särkylääkkeitä vaan otan tarvittaessa. Panacodin jätin pois jo aikoja sitten siirtyen pelkkään paracetamoliin. Nyt saatan tarvita kipulääkettä onteloista johtuvien paineen- ja kiputuntemuksiin.
Leuan siirrosta aiheutuneita kipuja minulla oli hyvin vähän. Ei oikeastaan ollenkaan. Splintti painoi kitalakeen ja sieraimissa olevat tupot painoivat nenäontelon puolelta. Kokemani kovat kivut olivat puhtaasti hermokipuja, jotka johtuivat viisureiden poistosta. Varsinkin vasemman alaviisurin lähistöllä olevat hermot olivat ärtyneet. Alussa ne olivat niin ärtyneet, että pieni kylmän/viileän hipaisu oikeaan kohtaan saattoi laukaista järkyttävän kipukohtauksen eikä niihin auttaneet muu kuin lääkkeet. Olin odottanut kasvohermojen ärtymistä ja siitä johtuvaa kipuilua, mutten ollut osannut varautua siihen, mitä ne sitten olivat. Kirosin, että olin suostunut viisureiden poistoon leikkauksen yhteydessä (olo oli kuitenkin aika voimaton vaikkei "leikkauskipuja" niin ollutkaan), mutta samalla olin kiitollinen, koska minun ei enää tarvitse kokea niiden poistosta aiheutuvia kipuja ja turvotuksia. Hermokipujen voimakkuuteen vaikutti kasvohermojen pitkään jatkunut ärsytystila (purulihasteni kireydestä johtuva) ja poskieni turvotus, mikä osaltaan lisäsi hermojeni ahdinkoa (turvotuksen ollessa voimakkaimmillaan, näytin ihan hamsterilta. Onneksi turvotus laski nopeasti). Laukaisevana tekijänä oli ennen kaikkea viisureiden irrotus ja varmaan myös itse leuan siirtokin. Edelleen hermot ovat ylivirittyneet, mutta eivät aiheuta jatkuvaa särkyä tms. Välillä viileät/kylmät ruoat ja juomat tuntuvat epämukavilta. Siksi pyrinkin nauttimaan mahd. paljon lämmintä ravintoa. Ja vaikka nyt onkin kauniit aurinkoiset kelit, suojaan ulkona ollessani niskan, kaulan ja kasvojeni alaosan.