Nyt se sitten tapahtuu, minut on virallisesti laitettu leikkausjonoon. Pelkällä yläleuansiirrolla selviän ja arvioitu leikkausaika olisi maaliskuussa, koska kirurgilleni on kertynyt hieman jonoa ja mun pitää tiputtaa painoa vielä 10kg. Maaliskuu on mulle ehdoton takaraja, koska allergioideni takia en suostu leikattavaksi allergiakautena. Siitepölyaikaan oloni on jo muutenkin niin epämukava,etten halua sen päälle vielä leikkauksesta aiheutuvaa epämukavaa oloa. Jos maaliskuussa ei jostain syystä leikkaus onnistu, niin sitten puhutaan varmaankin ensi vuoden lokakuusta.
Oikojani ja kirurgini palaveerasivat joskus marraskuun alussa, ja kirurgini oli sanonut että yläleuka voidaan siirtää joko kolmessa tai yhdessä osassa, ihan miten oikojani haluaa... Kun keskiviikkona kävin kirurgilla jonoon asetusta varten, hän tuumasi että kolmessa osassa siirrettäessä saadaan parempi purenta kuin yhdessä osassa. Tämä kirurgi oli eri kuin leikkauksen tekevä, koska leikkauksen tekevälle kirurgille ei ollut saatavilla enää aikoja ennen hänen lomalle jäämistään. Leikkaustapa päätetään tammik. lopulla. Este tällähetkellä yhdessä osassa tehdylle leikkaukselle on yläetuhampaiden pystyasento. Niitä pitäisi kallistaa ns. ulospäin jotta yhdessä palassa tehtävä siirto onnistuisi ja kannattaisi.
Mullahan on ylähampaita oiottu kolmessa osassa, koska tähän saakka puhuttu siirrosta kolmena kappaleena. Oikojani päätti nyt sitten laittaa ylähampaani yhdellä kaarella ja voi jumpe sitä kivun määrää varsinkin etuhampaissa. Koko etuhammasrivistöä tykytti kipua sydämen lyöntieni tahtiin onneksi vain kolmisen vrk. Siitä on nyt 2.5vk aikaa ja yläetuhampaat ovat siirtyneet jo aika hyvin. Alkaa tuntua, että kohta mulla on taas sama tilanne kuin ennen oikomista; kontakti vain etuhampailla. Nyt keväästä lähtien mulla on ollut alapurenta ja takahampaat kontaktissa. Tämä on tehnyt sen, että purulihassäryt ovat melkein poistuneet. Nyt pelottaa,että ollaan menossa takas siihen purentalihaskipuhelvettiin josta liikkeelle lähdettiin...
Olen yllättävän rauhallisesti ottanut leikkausjonoon laiton. Kertoo varmaan siitä, että haluaisin tämän pois alta mahd. pian. Tätä on niin kauan vatvottu. Itse alan kallistua siihen, että leuka pilkottaisiin kolmeen osaan, vaikka sen jälkeen pitää splinttiä pitää suussa 6vk. Splintissä olisi myös pari tp-kaarta tukemassa. Ajatus siitä, että suussa on ylimääräistä tavaraa ahdistaa, mutta jos kerta purennasta saadaan parempi sillä tavalla, niin miksei. Eikös tähän projektiin olla lähdetty mahdollisuudesta hyvään purentaan? Tuolla tavalla tehtyyn siirton tarvitaan kyllä vähän enemmän oikomishoitoa jälkikäteen ja varmaan joudun laitattamaan d3:siin posliinikuoret, koska väli d4:iin jää oletettavasti isoksi. Minusta se on kuitenkin pieni juttu verrattuna tähän kokemaani matkaan. Ja voihan olla, että ne välit ei loppupeleissä haittaa mua ollenkaan! Paljon olen kyllä prosessoinut tätä asiaa ja matkaani mielessäni. Olen tyytyväinen siitä, että aikoinaan eräs hml otti mun kivut tosissaan ja lähetti mut eteenpäin. Siitä tämä matka alkoi todellisuudessa.
Meinasin muuten sanoa kirurgille pari valittua sanaa siitä, miten kohtelee potilaita. Häneltä en saanut oikeastaan mitään vastauksia kysymyksiini ja hän vaahtosi koko ajan painostani. Ymmärrän kyllä, että jos on vaikea liikalihavuus, nukutus on riski. Mutta silti pitäisi katsoa koknaisuutta, eikä tuijottaa pelkkää painoindeksiä. Bmi kun ei ole oikeudenmukainen mittari. Siinä ei oteta huomioon vartalon sopusuhtaisuutta ja muotoja. Mulla on isot rinnat, painavat yhteensä varmaan sen 5kg. Niistä ei lähde massaa, vaikka laihdun.. Pienirintaisilla ei ole tällaisia melooneja vääristämässä BMI:tä. Lisäksi mulla oli 5/2014 kokonais kolesteroli 6.7 ja nyt se on 4.0! Senkin pitäisi kertoa elimistöni yleistilasta. Tuo 10kg:n tiputus maaliskuuhun mennessä ei ole mahdoton, en sillä näitä asioita mietiskele. Jotenkin vain laittaa vihaksi, kun tuijotetaan yhtä arvoa, eikä katsota kokonaisuutta. Kirurgin reaktio mun kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidon lääkitykseen oli kyllä phjanoteeraus. Mulla ei ole käytössä se ihan perinteinen, eli Thyroxin, vaan kaksi eri valmistetta. Kuullessaan sen, kirurgi tokaisi että onko se edes lääkärin määräämä! Mutta onneksi hän ei siis ole minut leikkaava kirurgi. En nimittäin suostu kenenkään muun leikttavaksi, kuin sen kirurgin, joka on ollut alussa asti hoidossani mukana pistämällä botoxit. Maaliskuuta odotellessa
