Matkani kohti kivuttomia leukoja

[Aaäl]

Ymmärtääkseni yläleuan siirrossa tuo botoxi ei ole mitenkään rutiinia. Omalla kohdalla se laitetaan, koska minulla on ollut todella paljon ongelmaa purulihaksieni kanssa.. Itselläni viimeisimmästä botox-hoidosta on nyt n. vuosi ja se alkaa tuntua: purulihakset ja niska- hartialijakset ovat ihan jumissa. Uuden botox-pistokset saan n. 2vk ennen leikkausta.

Alaleuan siirrossa botoxin käyttö on ihan jörkevää. Alaleukaa kuitenkin vaikuttaa enemmän nuo purulihakset... Leikkaus tulee olemaan minulla 6.4; vielä pari kk:tta odottelua...

[Aaäl]

Nyt alkaa H-hetki olla lähellä. Tai no, onhan sinne vielä 1.5vk. Ajan sain tietää tammik. lopussa oikojakäynnilläni ja silloin 6.4 tuntui niin kaukaiselta. Vähän siinä luuloissa olen sitten elänyt koko tämän kuluneen ajan ennen kuin leikkauksen lähestyminen kolahti tajuntaani joskus tän viikon alkupuolella.. Pikkasta odotuksen ja hermostumisen sekoitusta on havaittavissa. Ehdottomasti eniten odotan leikkausta, koska siihenhän tämä koko matka on suunnannut. Sitä ollaan odotettu ja pelätty. Tämän matkan alussa kirosin, miten kauan kaikki esivalmistelut (minulla alaleuan nordmannin plastia, oikominen jne.) vievät. Mutta, yllättävän nopeasti kaikki on loppujen lopuksi mennyt. Olen kasvanut yhteen rautojeni kanssa ja ajatus niistä luopumisesta (tämähän on vasta joskus tulevaisuudessa) tuntuu jopa surulliselta, koska se merkitsee tämän matkan loppumista. Tietysti retentiolevy tulee vielä kitalakeen vähäksi aikaa, mutta se on pientä tähän kaikkeen muuhun verrattuna.

Tänään kävin kirurgini luona ja hän tuikkasi Botoxit purulihaksiini. Se sattui enemmän mitä aikaisemmin, vaikka sama määrä ainetta meni. Olisiko lihakset olleet jumissa enemmän kuin aikaisemmin vai mikähän oli syynä tähän. Nyt poskeni ja otsat ovat arat, mitä ei ole aikaisemmin ollut. Pari lääketieteen opiskelijaa olivat tutustumassa leukasairauksiin ja pääsivät sitten tunnustelemaan mun tiukkoja purulihaksia. Ymmärsin vähän kirurgini puheista, ettei hänen(kään) kohdalle ole kovin montaa tapausta tullut, joilla on niin kireät lihakset niin pitkään kuin minulla. Käväsin samalla reissulla juttelemassa nukutuslääkärin kanssa, koska olin tapaamista pyytänyt etukäteen.. Tapaaminen ei ollut mitenkään ihmeellinen. Lähinnä juteltiin asioista, mitä olin pohtinut ja joihin halusin varmistuksen. Ennen kaikkea mua jänskättää intubaatio nenän kautta, koska koko ajan mulla on ongelmaa tukkoisuuden kanssa. Vaikka tiedän, että kyllä ne sen putken saavat oikeaan paikkaan, ajatus sen tunkemisesta nenän kautta hirvittää. Onneksi se taitaa leikkauksen jälkeen olla mulla pienin murhe, varsinkin jos nenäontelon limakalvoja ohennetaan ja joudun pitämään tuppoja nenässä 2vrk....
Viikon kuluttua olisi sitten leikkauskoukkujen laitto ja splintin sovitus. Onneksi joudun elämään koukkujen kanssa vain 5vrk ennen leikkausta!

Hyvää pääsiäistä kaikille.

[Aaäl]

Ihmettelin tosiaan eilen sitä,kuinka yllättävän paljon botox piikit sattuivat. Varsinkin se ensimmäinen.. Neula lävisti pienen verisuonen lihaksen sisältä ja nyt mulla on kiva lihaksen sisäinen mustelma. Poski on arka, esim. kasvorasvan hellä levittäminen tuntuu, ja pistoskohdan ympärillä tuntuu isohko paukama. Toivottavasti elimistö hajottaa sen mahd. pian ettei mun tartte kärsiä migreeneistä kovin kauaa (paukamia aiheuttaa sitä mulle lihaksen kireyden vuoksi).

[Aaäl]

Tänään sain lisää tavaraa suuhun eli leikkauskoukut. Ihmeen miellyttäviltä tuntuvat suussa. Odotin ikenien rikkoutumista ja raapimista. Hampaiden harjausta ne tietenkin vaikeuttavat,mutta muuten olen posit. yllättynyt. Splinttiä kokeiltiin niin hyvin kun sen pysty tekemään. Yllättävän mukavalta sekin vaikutti,mutta mieleni varmasti muuttuu viikkojen aikana...
Enää siis nelisen vrk leikkaukseen. Innolla odotan.

[HannaM]

Moikka!

Sulla leikkaus ohi. Toivottavasti kaikki ok! Mulla tänään 4vk ja 3vrk omasta leikkauksesta. Onneksiite en jännittänyt yhtään. Koko leikkauksen jälkeinen aika ja jopa leikkausaamukin meni mulla jossain flow-tilassa. Oon ollut koko ajan äärettömän iloinen ja hyvinvoiva. Toivottavasti sulla edes hiukan samoin! Ite palasin töihin innoissani keskiviikkona,,Mulla oli kyseessä alaleuan siirto eteenpäin n. 6 mm.

Hanna

[Aaäl]

Kiitos HannaM toivotuksista.

Juu, eilen iltapäivällä kotiuduin. Sairaalassa olin kaksi yötä kuten alustavasti sovittiin. Itse leikkaus meni kirurgin kertomuksen mukaan loistavasti. Ei ollut ongelmia saada mulle rakennettua ideaalista purentaa ja tehtiin kaikki ne jutut, joista oltiin puhuttu ennen toimenpidettä. Elikkä yläleuka kolmessa osassa siirretty 3mm eteenpäin ja 3mm alaspäin, loput 3 viisuria poistettu, ylähuulta hieman paranneltu ja nenäonteloita avarrettu. Splintti on suussa ja yllättävän hyvin olemme tulleet toimeen. Olin odottanut, että se häiritsisi enemmän puhumista ja nielemistä, mutta hyviä kavereita meistä on tullut
Mua alkoi jännittää oikein kunnolla vasta leikkauspöydällä, kun anelääkäri kertoi aloittavansa nukutuslääkkeen annon. Silloin mielessä vilahti, että taidan karata , mutta samantien totesin, ettei mulla mitään hätää ole. Nukahtaminen kävi pehmeästi, pidin tosin silmiä auki liian pitkään niin, että alkoi silmissä pyöriä...Se ei ollut kivaa... Herätessä tiesin heti, missä olin. Kysyinkin, kuinka kauan minua oltiin herätelty ennen kuin heräsin. Kipupumpun sain kivunhoitoon, mutta se ei sopinut mulle. Tuli todella huono olo joka kerran, kun lääkettä otin ja pyysinkin heti illalla kipulääkityksen vaihtoa. Se toimi paremmin ja eka yö meni joten kuten. En ottanut migreeninestolääkkeitäni, koska ne tekevät olon väsyneeksi, joten kärsin siitä sitten ekana päivänä. Oli hankala olla ennen kaikkea nenässä olevien tampoonien takia ja oli jonkin verran kipuja myös poistettujen viisureiden takia, ja päälle vielä se migreeni. Ekasta päivästä ja yöstä on olo parantunut koko ajan ja todella nopeasti! Nieleminenhän minulla oli todella hankalaa nenätampoonien kanssa; paineen tunne oli järkyttävä eikä ilma todellakaan kulkenut minnekään nenän kautta. Osastolla oikeastaan tyydyin pelkkiin kylmiin juotaviin ja energiajuomiin. Ei vain tehnyt muuta mieli.. Odotin vain sitä hetkeä, kun saisin nenän vapaaksi tupoista ja voi sitä onnen hetkeä eilen aamupäivästä! Onhan nenä tukkonen edelleen, mutta paineen tunne on poissa, ilmaa kulkee nenän kautta jonkin verran, vaikka olin kuvitellut että se olisi ihan tukossa limakalvoturvotusten vuoksi. Minä jopa haistan jotain!! Nieleminen on naurettavan helppoa verrattuna aikasempaan ja olo on nyt noiden asioiden puolesta erinomaisesti.

Sain eilen jänikset varmistamaan, että yläleuan kappaleet pysyvät paikoilla eikä etukappale lähde liikkumaan väärään suuntaan. Tästä mun purulihakset eivät ole tykänneet ollenkaan. Illalla melkein itkua väänsin, koska lihakset kramppasivat niin pahasti. En ole aikaisemmin kokenut niin jäytävää särkyä purulihaksissani. Yöstä selvisin, kun tankkasin särkylääkkeitä tasaisesti. Sama jatkuu tänäänkin. Aikaisemmin pidin oikeastaan koko ajan kylmää leikkausalueella, mutta illalla kylmä vain pahensi särkyä...eli mukana on hermokipuakin.
Lyhyesti sanottuna yläleuka ei ole ollut kipeä ollenkaan. Siinä on tuntunut vain paineen tunnetta. Poskiontelotkaan eivät ole olleet kipeät vaan niissä 2vrk olleet tampoonit aiheuttivat todella epämiellyttävää ja hankalaa oloa. Siihen kipulääkkeet kuitenkin auttoivat. Kipuja on ollut viisureiden poistosta johtuen ja purulihasten kramppaamisen takia. Olen kyllä yllättynyt, kuinka kivutonta leikkausalue on ollut ja kuinka kivulias viisureiden poistokohdat ovat olleet. Mullahan ne olivat kauniisti esillä eli niitä ei tarvinnut leikata tms.

Kyllä tämä tästä lähtee. Olo on aika heikko, väsähdän todella helposti. Kirjoittelen, miten toipuminen edistyy.

[Aaäl]

Tasan viikko kulunut leikkauksesta. Nenä on koko ajan parempi, ilma kulkee erinomaisesti eikä tukkoisuutta juurikaan ole enää. Itse leikkauksen tuomat kivut ovat lähinnä hävinneet, ainoastaan kovia hermokipuja on purentalihasten seudussa. Ne ovat niin kovia,että edelleen särkylääkkeitä kuluu maksimi annokset /vrk. Niska on ihan jumahtanut myös, meinaa taju lähteä aina kun menen pitkälleen. Niska- hartiaseudun hierontaan varasin ensi viikolle aikaa... Poskien turvotusta on edelleen, mutta se on hyvää vauhtia vähenemässä. Pienet mustelmat ovat tulleet kumpaankin poskeen, mutta odotin paaaaaljon pahempia. Ylähuulen ja vas silmän alaisen alueen turrat alueet ovat parantuneet koko ajan. Kovasti elohiiriä on juoksennellut näillä alueilla. Pehmeän syöminen on onnistunut ongelmitta. Juominen on inhottavaa, koska neste meinaa mennä kitalaen kautta nenäonteloon ja valua sieraimista ulos Voin kertoa, ettei se mitään mukavaa ole. Mun pitää opetella uudelleen nielemään oikein, jotta neste päätyisi oikeaan paikkaan. Toisaalta, tosta tulee samalla nenäonteloiden huuhtelu Suussani oleva splintti estää kitalaen liikkeen niin, etten saa nielua tiiviiksi. Kävin tänään kirurgini luona: haavat ovat oikein hyvin parantumaan päin. Purenta oli pysynyt niin hyvänä, etten tarvitse kuminauhoja. Tämä oli minulle ilouutinen, koska niitä en voinut pitää kuin n. 6-8h/vrk ennen kuin alkoi kovat hermokivut. Ja niihin kun ei auttanut mikään muu kuin kuminauhojen pois ottaminen... Eli nyt haudon poskia lämpötyynyillä mahdollisimman paljon. Kovasti kiittelin jo kirurgiani leikkauksesta, olen jo nyt siihen erittäin tyytyväinen! Leukani oltiin saatu sen verran hyvin ja helposti kohdilleen, että luultavasti mun tarvitsee pitää splinttiä vain 4vk! Mutta sen näkee sitten.

Eilen kävin ekaa kertaa kunnolla kodin ulkopuolella, kaupassa. Olo oli aika heikko ja sydän hakkasi. Tänään oli jo ihan eri olo olla liikenteessä. Yllättävän paljon voimia tää on vienyt, mutta kun kroppaa kuunnellen liikun ja lepään, niin nopeasti ne palautuvat ennalleen.

[Aaäl]

Vointi on kohentunut nopeasti viimeisten kolmen päivän aikana. Kävin to ja la kaupungilla ja tunsin oloni aika normaaliksi. Väsyin nopeammin entiseen verrattuna ja alkoi herkästi myös heikottamaan. Aktiivisesti liikkeellä olen pyrkinyt päivittäin olemaan. Päiväunet kroppa kuitenkin usein vaatii vaikka takana olisi hyvin nukuttu yö. Eilen kävin saunassa ja tänään jynssäsin yhden käytävänmaton puhtaaksi sekä siivoilin kämpän muutenkin.

Leikkauksen aiheuttamia kipuja minulla ei enää juurikaan ole. Haukotteleminen tuntuu ikävälle vasemmalla puolen kitalakea. Ylähuulen tunto on kohentunut koko ajan ja vasemman silmän alus on palaamassa normaaliksi. Kummassakin on ajoittain häiritseviä elohiiriä ja kihelmöintiä. Varsinkin silmän alus on ajoittain järkyttävän kosketusherkkä: Ei tunnut kipua, mutta jos kosken esim. silmäripsiä, niin kosketus tuntuu todella voimakkaalle ja ihan poskiluussa saakka. Turvotus on laskenut lähes olemattomiin. Enää sitä on vain ihan suun yläosan ympäristössä. Hermokipuja minulla on, ja niihin otan herkästi särkylääkkeen etteivät ne pääse kroonistumaan ja pahenemaan, kun vihdoin ja viimein ne ovat taas hallinnassa. Tietenkin haudon purulihaksiani lämpimällä lähes tauotta ja suojaan ne hyvin ulkona ollessa. Toivottavasti en tarvitse kumilenkkejä ollenkaan, koska ne laukaisevat kauheat hermokivut. Mielestäni purenta osuu edelleen hyvin splinttiin, eikä ole lähtenyt vaeltelemaan. Oletus on, etten tarvitse ainakaan paljoa kumilenkkejä käyttää, koska kolmessa osassa tehdyssä siirrossa saatiin heti parempi lopputulos, mitä se olisi ollut yhdessä osassa tehtynä. Ensiviikolla olisi aika suuhygienistille, joka putsaa splintin alueen pienellä painepesurilla. Ja n. 1.5vk:n päästä olisi sitten oikojalle aika ja toivottavasti saisin splintin ainakin irrotettavaan muotoon. Pääsisin harjoittelemaan syömistä ja juomista ilman, että niistä osa tulee ulos nenän kautta.

Nenäni kanssa olen edelleen ihmeissäni. Minä, jolla on aina ollut vaikeuksia nukkua niin, että nenä pysyy auki ja jolla on aina enemmän tai vähemmän tukkoinen olo, voin vihdoin hengitellä vapaasti! Allergiakausi on minulla alkanut aina todella aikaisin. Tänä vuonna huomasin oireita (tukkoisuus lisääntynyt, sieraimista vuotoa jne.) jo joskus helmikuun puolella. Edelleen nenäni vuotaa, mutta se pysyy AUKI. Ennen hengittelin nenän kautta ainoastaan nukkuessani, ellei se ollut liian tukossa, mutta nyt saan tarpeeksi happea jopa lenkillä ollessani ja yöni ovat olleet paljon levollisemmat! Hajuaistissa olen huomannut jo pienen eron: Haistan paremmin. Nieluni on ollut varmasti aika ahdas ja siitä johtuen minulla on ollut aina vaikeuksia tablettien nielemisen kanssa. Tässäkin asiassa huomaan selkeän eron entiseen, vaikka suussa on vielä splintti. Se, johtuuko tämä yläleuan siirrosta eteenpäin vai poskionteloiden avarruksesta vai molemmista, en tiedä. Nenäonteloissa on edelleen jonkin verran turvotusta ja tunnen sen paineena. Mutta silti olen jo huomannut huikean parannuksen entiseen! Kannatti siis kärsiä ne kaksi päivää niiden tampoonien kanssa. Mielenkiinnolla jään odottelemaan koivun kukintaa ja sitä, kuinka vaikeat oireet saan, vai saanko ollenkaan. Siitähän on ennustettu taas tälle keväälle hyvin runsasta ja olen selvästi herkistynyt sille vuosien saatossa aina vain enemmän ja enemmän.

[Aaäl]

Kävin eilen suuhygienistillä, joka puhdisti ylähampaat splintin väleistä. Itse olen kyllä puhdistanut yläkaartakin niin hyvin kuin mahdollista, mutta kyllähän splintti kerää mömmöä eikä kaikkea vaan saa pois. Shg kehui hampaitteni puhtautta, vaikken ollut aamulla suuta kovin hyvin huuhdellutkaan aamupalan jäljiltä. Pyysin häntä soittamaan kirurgille josko hän voisi tulla tarkistamaan kitalakeni. Aloin nimittäin viikonlopun aikana miettiä, että toivottavasti kitalaessa tuntuva haavauma ei levitä tulehdusta leukaluuhun ja haavauma on kipeytynyt ja syventynyt kuluneen viikon aikana jonkun verran. Hieman verta sieltä on kanssa vuodellut, kun olen kitalakea puhdistellut. Kirurgi tuli käymään ja aikansa etsiskeli haavaumaa ennen kuin löysi sen. Se kun sijaitsee piilossa splintin ensimmäisen kitalakikaaren alla. Minulla on sitten tullut joko leikkauksessa tai splintin kaari on rikkonut alla olevan kudoksen niin, että on syntynyt reikä kitalaesta nenäonteloon! Onko kenelläkään muulla käynyt näin? Kuulemma näitä reikiä välillä vaan syntyy, eikä se ihan älyttömän harvinaista ole..... Vaarallinen reikä ei ole eikä tarvitse pelätä luun infektoitumista. Se umpeutuu itsestään kunhan splintti otetaan pois ja tilalle laitetaan kitalaen peittävä muovilevy, joka tukee yläkaarta splintin tapaan. Sen levyn alla aukko saa sitten itsekseen parantua. Samalla selvisi, miksi suuhuni laittamaani tavaraa tulee niin paljon nenän kautta ulos. Olinkin vähän alkanut ihmettelemään, että miten minä oikein nykyään nielen, kun nielun kautta joutuu nenäonteloon tavaraa Nyt tiedän oikean syyn ja sen verran pystyn kielellä aukkoa sulkemaan, että paremmin ravinto kulkeutuu oikeaan paikkaansa.
Jätin oikojalle soittopyynnön tänä aamuna. Sen muovilevyn tekemiseen vaaditaan tietenkin muotit, mutta haluan kysyä että käykö ne samat, joiden mukaan splinttikin tehtiin. Näin säästyisin yhdeltä käynniltä, ja saisin sen levyn nopeammin suuhuni. Splintin kai periaatteessa voisi ottaa pois jo viikon kuluttua.

[Aaäl]

Leikkauksesta on nyt tasan 3vk ja oli eka oikojakäynti. Splintti irrotettiin ja voi kauhea sitä töhnän määrää, mikä oli kerääntynyt siihen. Hoitajan sitä pestessä, minä tunnustelin kielellä ylähamapiden taustaa ja olisin halunnut pestä hampaat saman tien. Sen verran törkyisen tuntuiset olivat. Olen kyllä huolehtinut suuni puhtaudesta niin hyvin kuin m ahdollista ja senpä vuoksi kertyneen töhnän määrä oli yllätys.. Splintin sain takaisin suuhuni vielä kolmeksi viikoksi, mutta nyt saan sen irrotettua syönnin ja hampaiden pesun ajaksi. Pesinkin hampaani kotiin tultua ja ah, sitä raikkauden tunnetta, mikä suuni valtasi. Varovasti peiliin katsoen pesin ylähampaiston, on sen verran muuttunut toi yläkaari Olen oikeastaan erittäin onnellinen, että saan laittaa splintin takas tukemaan, koska tunne mikä ennen kaikkea kitalaessa on ilman sitä, on epämiellyttävä. Jopa pelottava. Splintin kanssa olen saanut olla aika huoletta: Ei ole tarvinnut pelätä, että laittaisin hampaani yhteen liian kovalla voimalla tai tekemällä jotain muuta, mikä pilaisi parantumisen. Se on myös muistuttanut, että pureskeleminen on kiellettyä, kun olen vaistomaisesti alkanut jauhamisliikkeitä tekemään. Olenkin usein ajatellut, että olisi ollut todella hankalaa muistaa purukielto ilman splinttiä. Olen myös yllättynyt, kuinka hyvin olen sopeutunut sen olemassa oloon. Pelkäsin, että sen kanssa tulee olemaan tuskaa, mutta ei; meistä on tullut melkeimpä kavereita. Olisikohan tottumiseen auttanut vuodet purukiskon kanssa? Vaikka turvotusta vielä jonkin verran onkin, kielellä on jo mielettömän paljon tilaa! Pitää vähitellen lisätä aikaa, jonka olen ilman splinttiä, saa tottua tunteeseen ihan rauhassa.

Kitalaessa oleva reikä, fisteli, on sitten rasittava! En teidä, onko se tässä viikon aikana pienentynyt vai olenko oppinut tukkimaan reikää kielelläni sen verran, että ihan joka nielasulla ei nenäonteloon mene tavaraa. Todennäköisesti on tapahtunut kumpaakin. Reikä on oikojani mukaan kaunis ja pieni, n. 3x3mm. Oli teettänyt hammasteknikolla sellaisen kitalakikilven, jonka voin laittaa syönnin ajaksi. Kilpi ei istu täydellisesti, mutta ajaa asiansa jos reikä vaan paranee nopeasti. Ruokaa menee jonkin verran kilven ja kitalaen väliin, mutta nyt saan imua suuhun eli juominen on huomattavasti helpompaa. Tähän mennessä se on ollut pieni siemaus kerrallaan. Oikojani kertoi, että oli keskustellut ongelmastani yliteknikon kanssa, joka on jo osa-aikaeläkkeellä. Hän oli innostunut asiasta oikein kunnolla ja pursunnut ideoita. Teknikko, joka sitten joutui toteuttamaan idean, oli soittanut oikojalleni ja pyytänyt hieman selvennystä suunnitelmaan

Tunto on koko ajan parantunut vasemmalle puolelle kasvoja. Ajoittain on tunto herkistynyt ärsyttävästi. Esim. ripsarin levittäminen vasempaan silmään saattaa tuntua todella epämiellyttävälle. Kitalakea kihelmöi ajoittain todella häiritsevästi ja etupuolella ikenessä ei ole oikein tuntoa ollenkaan. Hermot vihoittelee, mutta koko ajan parempaan suuntaan menee. Leikkaushaavat ovat parantuneet hyvin. Jonkin verran punoitusta vielä on, mutta sehän on normaalia. Ompeleet ovat sulaneet pois ja tuossa viikonloppuna poistin varovasti näkyviä langan pätkiä. Poskien turvotus on enää minimaalista. Käytännössä vain minä sen huomaan. Oikojani ihaili purentaani. Kehui sen olevan juuri sellainen, mitä suunnitelmissa olikin. Jonkin verran hienosäätöä tarvitaan, mutta siihen päästään sitten korkeintaan 3vk:n kuluttua. Leikkauskoukut poistettiin ja kevyempi kaari laitettiin alas. Näillä mennään seuraavaan käyntiin. Sain määräyksen ottaa heti yhteyttä, jos purenta ei osu enää kunnolla splinttiin.

Poskiontelot ovat selvästi aukinaisemmat, mutta turvottelua on alkanut tulemaan varmaan koivun siitepölyn ja katupölyn takia. Tänään varsinkin ollut vaikea pvä. Huuhtelen ahkerasti ja kosteutan useita kertoja päivässä. Fisteli kuivattaa nenäonteloa todella paljon ja tilasinkin netistä sellaisen pienen ilmankosteuttajan, jonka sijoitan sitten yöpöydälle. Josko se auttaisi jonkin verran tuohon kuivumisongelmaan, joka vaivaa eniten öisin ja heti herätessä.