Leikkauksesta on nyt tasan 3vk ja oli eka oikojakäynti. Splintti irrotettiin ja voi kauhea sitä töhnän määrää, mikä oli kerääntynyt siihen. Hoitajan sitä pestessä, minä tunnustelin kielellä ylähamapiden taustaa ja olisin halunnut pestä hampaat saman tien. Sen verran törkyisen tuntuiset olivat. Olen kyllä huolehtinut suuni puhtaudesta niin hyvin kuin m

ahdollista ja senpä vuoksi kertyneen töhnän määrä oli yllätys.. Splintin sain takaisin suuhuni vielä kolmeksi viikoksi, mutta nyt saan sen irrotettua syönnin ja hampaiden pesun ajaksi. Pesinkin hampaani kotiin tultua ja ah, sitä raikkauden tunnetta, mikä suuni valtasi. Varovasti peiliin katsoen pesin ylähampaiston, on sen verran muuttunut toi yläkaari

Olen oikeastaan erittäin onnellinen, että saan laittaa splintin takas tukemaan, koska tunne mikä ennen kaikkea kitalaessa on ilman sitä, on epämiellyttävä. Jopa pelottava. Splintin kanssa olen saanut olla aika huoletta: Ei ole tarvinnut pelätä, että laittaisin hampaani yhteen liian kovalla voimalla tai tekemällä jotain muuta, mikä pilaisi parantumisen. Se on myös muistuttanut, että pureskeleminen on kiellettyä, kun olen vaistomaisesti alkanut jauhamisliikkeitä tekemään. Olenkin usein ajatellut, että olisi ollut todella hankalaa muistaa purukielto ilman splinttiä. Olen myös yllättynyt, kuinka hyvin olen sopeutunut sen olemassa oloon. Pelkäsin, että sen kanssa tulee olemaan tuskaa, mutta ei; meistä on tullut melkeimpä kavereita. Olisikohan tottumiseen auttanut vuodet purukiskon kanssa? Vaikka turvotusta vielä jonkin verran onkin, kielellä on jo mielettömän paljon tilaa! Pitää vähitellen lisätä aikaa, jonka olen ilman splinttiä, saa tottua tunteeseen ihan rauhassa.
Kitalaessa oleva reikä, fisteli, on sitten rasittava! En teidä, onko se tässä viikon aikana pienentynyt vai olenko oppinut tukkimaan reikää kielelläni sen verran, että ihan joka nielasulla ei nenäonteloon mene tavaraa. Todennäköisesti on tapahtunut kumpaakin. Reikä on oikojani mukaan kaunis ja pieni, n. 3x3mm. Oli teettänyt hammasteknikolla sellaisen kitalakikilven, jonka voin laittaa syönnin ajaksi. Kilpi ei istu täydellisesti, mutta ajaa asiansa jos reikä vaan paranee nopeasti. Ruokaa menee jonkin verran kilven ja kitalaen väliin, mutta nyt saan imua suuhun eli juominen on huomattavasti helpompaa. Tähän mennessä se on ollut pieni siemaus kerrallaan. Oikojani kertoi, että oli keskustellut ongelmastani yliteknikon kanssa, joka on jo osa-aikaeläkkeellä. Hän oli innostunut asiasta oikein kunnolla ja pursunnut ideoita. Teknikko, joka sitten joutui toteuttamaan idean, oli soittanut oikojalleni ja pyytänyt hieman selvennystä suunnitelmaan
Tunto on koko ajan parantunut vasemmalle puolelle kasvoja. Ajoittain on tunto herkistynyt ärsyttävästi. Esim. ripsarin levittäminen vasempaan silmään saattaa tuntua todella epämiellyttävälle. Kitalakea kihelmöi ajoittain todella häiritsevästi ja etupuolella ikenessä ei ole oikein tuntoa ollenkaan. Hermot vihoittelee, mutta koko ajan parempaan suuntaan menee. Leikkaushaavat ovat parantuneet hyvin. Jonkin verran punoitusta vielä on, mutta sehän on normaalia. Ompeleet ovat sulaneet pois ja tuossa viikonloppuna poistin varovasti näkyviä langan pätkiä. Poskien turvotus on enää minimaalista. Käytännössä vain minä sen huomaan. Oikojani ihaili purentaani. Kehui sen olevan juuri sellainen, mitä suunnitelmissa olikin. Jonkin verran hienosäätöä tarvitaan, mutta siihen päästään sitten korkeintaan 3vk:n kuluttua. Leikkauskoukut poistettiin ja kevyempi kaari laitettiin alas. Näillä mennään seuraavaan käyntiin. Sain määräyksen ottaa heti yhteyttä, jos purenta ei osu enää kunnolla splinttiin.
Poskiontelot ovat selvästi aukinaisemmat, mutta turvottelua on alkanut tulemaan varmaan koivun siitepölyn ja katupölyn takia. Tänään varsinkin ollut vaikea pvä. Huuhtelen ahkerasti ja kosteutan useita kertoja päivässä. Fisteli kuivattaa nenäonteloa todella paljon ja tilasinkin netistä sellaisen pienen ilmankosteuttajan, jonka sijoitan sitten yöpöydälle. Josko se auttaisi jonkin verran tuohon kuivumisongelmaan, joka vaivaa eniten öisin ja heti herätessä.