Purennassa on siis ollut sanomista jo lapsena, mutta vasta nyt aikuisena (31v) olen TYKS:n asiakkaana oikomisasioissa. YTHS:n kautta sain lähetteen ihan HUIPPUihanan ylihammaslääkäri Havian avustuksella.
Kyseessä syvä purenta, joka ei osu ikeneen kuin ihan kevyesti mutta ei tiedä, jos joskus alkaa osuakin enemmän. Poskihampaissa on lisäksi saksipurenta, hienosti ylähammas osoittaa poskeen ja vastaava alahammas kieleen, ja tarvetta implanteille, koska maailma on vienyt pari poskihammasta mennessään (no, hammaslääkäri ne poisti koska ei voinut tehdä muuta). Etuylähampaat jonkin verran sojottavat eteenpäin ja osuvat alahuuleen. Alaleukani on myös sen verran takana, että olen riskiryhmässä saada uniapnea jossain kohtaa, joten syvän purennan korjaamiseksi tehtävä alaleuan siirto on samalla ennaltaehkäisevä uniapnealeikkaus.
Hoidontarpeen arvioinnin jälkeen piti käydä psykiatrin arviossa, koska olen toipuva masennuspotilas. Sain kuitenkin vihreän valon, hyvin olen noussut kuopasta. Se oli hienoa kuulla.

Tänään oikojakseni osunut erikoistuva hammaslääkäri otti sitten valokuvia ja muotteja ja tutki liikeratoja, avautumista jne vielä kertaalleen. Taisi olla jo kolmas vaiko neljäs henkilö, joka tutkii liikeradat ja lihasten särkypaikat. Muottien otto oli aika kamalaa, mutta ilokseni huomasin, että olin kyllä odottanut vielä jotain huomattavasti kamalampaa. Piti vain muistaa keskittyä hengitykseen. Syvältä palleasta nenän kautta hengitellen ja jalkoja hissukseen heilutellen se olikin jo kohta ohi, vaikka lusikan reuna osui tosi häijysti ikeneen ja muotti oli lopulta sen tähden vähän veressäkin. Jos koskaan on harrastanut laulua, niin se hengitystekniikka auttaa tosi paljon. Kakomisen tai tukehtumisen tunnetta ei tullut ollenkaan, vaikka niitä juuri odotin. Maku ei ollut paras mahdollinen, mutta viis siitä, oli se parempi kuin raa'assa kalanmaksaöljyssä.

Tällä tietoa raudat laitetaan suuhun ensi vuoden alussa, kunhan saadaan pidetyksi palaveri hoitosuunnitelmasta ja sensellaista. Niitä sitten aikansa pidetään, vuosi pari kai, sitten leikkaus, ja lisää hoitoa raudoila, retentiota, ja niin edelleen. Tuttu juttu monelle täältä.
Sitä ennen on vielä unitutkimus, jos kannattaisi vaikka yökiskoa kokeilla pitää ennen rautojen saamista, koska olen usein päivisin uninen ja heräilen yöllä joskus omaan kuorsaukseeni. Lisäksi viedessäni leukaa eteenpäin tunnen selvästi nielun laajenevan ja hengen kulkevan kevyemmin. Lähete on jo vetämässä, jospas senkin tutkimuksen kohta saisi jo tehdä.
Näillä mennään siis.
