Kiitos tsempeistä Maiskis ja Noppa! Tuon edellisen kirjoitukseni jälkeen onkin kerennyt tapahtumaan paljon...Lauantain ja sunnutain välisenä yönä viime viikolla kipuni yltyivät niin pahoiksi, että minut otettiin takaisin osastolle. Olin valvonut kaksi yötä kipujen takia, enkä pystynyt pitämään kuminauhaa, koska se sattui niin paljon. Leuasta otettiin röntgen (taas, hillitön määrä säteitä on nyt saatu...) ja onneksi leuka oli kunnossa. Kipu kohdentui leukaniveleen, jossa on ilmeisesti leikkauksen aiheuttaman paineen takia välilevy lipsahtanut pois paikoiltaan. Tämä nivel on vaivannut minua jo vuosikausia, eli on mahdollista, että välilevy oli jo valmiiksi väärässä paikassa ja nyt leikkaus, kun suu on auki tuntikausia ja sitä venytetään, ärsytti nivelen tosi vihaiseksi. Olin osastolla kaksi yötä ja minulle aloitettiin voimakas kipulääkekuuri, jotta kipu saataisiin hallintaan. Lääkkeet ovat auttaneet tosi hyvin ja nyt voin loistavasti! Se vähäinenkin kuminauhaveto, mitä minulle määrättiin, on nyt pannassa, eli ei kuminauhoja minulle! Eikä splinttiä, mutta sitä en olekaan tarvinnut lainkaan. Katsotaan nyt sitten miten nivel reagoi niihin vetoihin, mitä laitetaan tuonne poskihampaisiin, aika jännää... Jos nimittäin nivel ärtyy siitä, en tiedä miten purenta saadaan kuntoon...

Lääkäri sanoi, että voi mennä kolmekin kuukautta ennenkuin nivel rauhoittuu ja oikoja saa aloittaa kuminauhavedot vasta, kun nivel on kivuton.
Täytyy sanoa, että kipu on kamalaa. Oli tosi vaikeaa tietää mikä on sitä normaalia kipua ja milloin kipu menee epänormaalin puolelle. Sen takia jotenkin odotin liian pitkään ennenkuin otin sairaalaan yhteyttä ja itkin puhelimessa kipua. Kehotinkin hoitajia sairaalassa kertomaan leikkauspotilaalle kivusta enemmän. Minä tiesin, että eka viikko leikkauksen jälkeen voi olla kivulias, joten sen takia kestin ihan liian pitkään kipua.
Nyt turvotus on laskenut kokonaan, mielestäni aika nopeasti! Vähän runsaan viikon olin turpea ja kaula keltainen, mutta ne ovat jo hävinneet!

Joka kerta, kun näen itseni peilistä tuntuu, että kukas tuo tuolta peilistä kurkistaa...

Hassua, kun leuka on nyt edessä, eikä takana. Profiiliin olen tosi tyytyväinen, ihanaa kun profiili on nyt symmetrinen!
Nukkuminen onnistuu nyt mainiosti. Se oli se eka viikko, kun oli vaikeaa, homma helpottui heti, kun 7 päivää oli mennyt. Toki minun tapauksessani tuo voimakas lääkitys auttoi niin paljon, että tuntui, kuin suuri taakka olisi otettu hartioilta ja elämä tuntui niin ihanalta.
Tämmöinen pieni takapakki tässä, mutta jos puhutaan pelkästään leukaleikkauksesta ja leuasta, voin sanoa, että turhaan jännitin, tämä oli ihan helppo nakki!
