Bonnie esittäytyy

[Bonnie]

Kiitos tsempeistä Maiskis ja Noppa! Tuon edellisen kirjoitukseni jälkeen onkin kerennyt tapahtumaan paljon...Lauantain ja sunnutain välisenä yönä viime viikolla kipuni yltyivät niin pahoiksi, että minut otettiin takaisin osastolle. Olin valvonut kaksi yötä kipujen takia, enkä pystynyt pitämään kuminauhaa, koska se sattui niin paljon. Leuasta otettiin röntgen (taas, hillitön määrä säteitä on nyt saatu...) ja onneksi leuka oli kunnossa. Kipu kohdentui leukaniveleen, jossa on ilmeisesti leikkauksen aiheuttaman paineen takia välilevy lipsahtanut pois paikoiltaan. Tämä nivel on vaivannut minua jo vuosikausia, eli on mahdollista, että välilevy oli jo valmiiksi väärässä paikassa ja nyt leikkaus, kun suu on auki tuntikausia ja sitä venytetään, ärsytti nivelen tosi vihaiseksi. Olin osastolla kaksi yötä ja minulle aloitettiin voimakas kipulääkekuuri, jotta kipu saataisiin hallintaan. Lääkkeet ovat auttaneet tosi hyvin ja nyt voin loistavasti! Se vähäinenkin kuminauhaveto, mitä minulle määrättiin, on nyt pannassa, eli ei kuminauhoja minulle! Eikä splinttiä, mutta sitä en olekaan tarvinnut lainkaan. Katsotaan nyt sitten miten nivel reagoi niihin vetoihin, mitä laitetaan tuonne poskihampaisiin, aika jännää... Jos nimittäin nivel ärtyy siitä, en tiedä miten purenta saadaan kuntoon... Lääkäri sanoi, että voi mennä kolmekin kuukautta ennenkuin nivel rauhoittuu ja oikoja saa aloittaa kuminauhavedot vasta, kun nivel on kivuton.

Täytyy sanoa, että kipu on kamalaa. Oli tosi vaikeaa tietää mikä on sitä normaalia kipua ja milloin kipu menee epänormaalin puolelle. Sen takia jotenkin odotin liian pitkään ennenkuin otin sairaalaan yhteyttä ja itkin puhelimessa kipua. Kehotinkin hoitajia sairaalassa kertomaan leikkauspotilaalle kivusta enemmän. Minä tiesin, että eka viikko leikkauksen jälkeen voi olla kivulias, joten sen takia kestin ihan liian pitkään kipua.

Nyt turvotus on laskenut kokonaan, mielestäni aika nopeasti! Vähän runsaan viikon olin turpea ja kaula keltainen, mutta ne ovat jo hävinneet! Joka kerta, kun näen itseni peilistä tuntuu, että kukas tuo tuolta peilistä kurkistaa... Hassua, kun leuka on nyt edessä, eikä takana. Profiiliin olen tosi tyytyväinen, ihanaa kun profiili on nyt symmetrinen!

Nukkuminen onnistuu nyt mainiosti. Se oli se eka viikko, kun oli vaikeaa, homma helpottui heti, kun 7 päivää oli mennyt. Toki minun tapauksessani tuo voimakas lääkitys auttoi niin paljon, että tuntui, kuin suuri taakka olisi otettu hartioilta ja elämä tuntui niin ihanalta.

Tämmöinen pieni takapakki tässä, mutta jos puhutaan pelkästään leukaleikkauksesta ja leuasta, voin sanoa, että turhaan jännitin, tämä oli ihan helppo nakki!

[noppa]

Voi että... Kaikenlaista voi sattua. Lääkkeitä ei todellakaan kannata säästellä. Minulla laitetaan ehkä botoxia puolivuotta molemmille puolille poistamaan purentavoimia ja auttaa rentouttamaan lihakset. Tsemppiä edelleen!

[Bonnie]

Kylläpä kesä meni nopeasti tässä toipuessa, tekisi mieli painaa rewind-nappulaa, jotta voisi vähän keretä nauttimaan kesästäkin! Sinällään kesä on ollut ihan hyvä aika leikkauksesta toipumiselle, ei ole tarvinnut suojautua/suojata leukaa kylmää vastaan ja syöminenkin on ollut hurjan paljon monipuolisempaa, kun grilliin voi heittää lähes mitä tahansa ja mössätä sitten syötäväksi. Onneksi en ole joutunut turvautumaan ällöttäviin sosekeittoihin montaakaan kertaa parin ensimmäisen leikkauksen jälkeisen viikon jälkeen!

Leuka alkaa olla aika hyvässä kuosissa. Kuminauhavedot ovat terveen nivelen puolella ja viikon päästä laitetaan myös toiselle puolelle. Kävin magneettikuvassa, jotta saataisiin selville leukanivelen välilevyn todellinen tilanne ja se oli juuri se mitä epäiltiinkin: toinen välilevy on rustoutunut ja lipsahtanut osittain pois paikoiltaan leikkauksen paineen vaikutuksesta. Myös toisen nivelen välilevy on huonossa kunnossa, mutta vielä paikoillaan. Rustoutuminen kertoo siitä, että välilevyt ovat vuosien saatossa pikku hiljaa menneet huonon purennan vuoksi huonoon kuntoon ja niille ei enää oikein voi tehdä mitään. Pitää vain tästä eteenpäin välttää kovaa puremista ja kovaa ruokaa. Sinällään mitään muutosta vanhaan elämään tässä ei tule, koska en ole huono purentani ja leukojen lonksumisen takia ennenkään syönyt mitään kovaa. Mutta silti, jos olisin silloin nuorena aikuisena käynyt oikomisen ja leikkauksen läpi, nivelet eivät olisi päässeet näin huonoiksi. Joten, sanonta "minkä taakseen jättää, sen eestään löytää" pitää todellakin paikkansa! Ja nostan hattua teille nuorille, jotka käytte tätä läpi, kyllä kannattaa!!

Noista kuminauhavedoista pitää sen verran valittaa, että ovat kyllä todella ärsyttävät. Tähän saakka en ole pahemmin valitellut oikomiskojeista tai muustakaan, mutta nämä kuminauhavetojen vaihtorumbat ja puhdistamiset ja muut ovat kyllä todella ärsyttäviä. Toivotaan, että tähän ei nyt kauaa menisi, oikoja veikkasi max 6kk. Toivotaan, että vähemmän.

[Bonnie]

Ai niin, piti vielä mainita, että leuan ja alahuulen tunto on jo lähes normaali! Uskomattoman hienosti ja nopeasti sekin palautui!

[Maiskis]

Hienosti sullakin on homma edennyt ja tuo tunnon palautuminen lähes normaaliksi on upea homma! Mulla on vieläkin alahuuli ja -leuka oudon tuntuinen, vaikkei ihan tunnoton olekaan. Kaipa se palailee pikku hiljaa. Pidetään peukkuja, ettei sulla menis ainakaan yli 6 kk enää.

[Bonnie]

Loppu häämöttää... Ainakin näiden kiinteiden kojeiden suhteen. Oikoja sanoi maanantain käynnillä, että saan kojeet pois 7.11. Kuukauden päästä siis, aika huikeeta!! Hän lisäsi kyllä yhden kuminauhan takahampaisiin ja nyt tuntuu kyllä, että se vie purentaa ihan metsään. En tunne kunnon purupintoja ollenkaan! Täytyy toivoa, että tämän kuukauden aikana homma tasoittuisi, koska jos tuota rautojen poistamisen päivämäärää joudutaan siirtämään, se tulee olemaan kova pala niellä. Sitä kun odottelee niin innolla! Mutta, toivotaan parasta. Ja sinällään, jos kuminauhoja pitää pitää rautojen poiston jälkeen, on mahdollista, että oikoja jättää vain napit niihin hampaisiin mihin vetoa tarvitaan ja poistaa kiinteät kojeet muuten.

Seuraavalla käynnillä otetaan muotit retentiolevyä varten. Sitä sitten pitää pitää noin vuosi, jonka jälkeen saan purentakiskot, jota pidetään sitten loppuelämä öisin. Mikäs siinä, se on helppo nakki. Lisäksi hampaiden taakse tulee metalliset "nauhat", jotka pitävät hampaita paikoillaan, etteivät ala vaeltamaan vanhoille paikoilleen. En tiedä noiden nauhojen virallista nimeä...

On kyllä ihan mahtava tunne olla tässä vaiheessa! Alun peloistani huolimatta aika on mennyt aivan siivillä, eikä tämä ole tosiaan ollut niin vaikea juttu ollenkaan (aika toki kultaa muistoja, mutta en nyt ole hirveästi rautojen ym. kanssa tuskaillut, motivaatio on ollut niin korkealla).

[Maiskis]

Hurraa, sullakin enää kuukausi rautojen poistoon, onnea!!! Mä lasken jo päiviä ja öitä, ens maanantaina lähtee.

[Bonnie]

Pitkästä aikaa täällä. Näköjään viimeisin päivitykseni piti sisällään vanhaa tietoa, en saanut nimittäin rautoja pois 7.11., vaan vasta eilen. Paria hammasta piti vielä saada vähän siirrettyä, siinä meni se kuukausi. Mutta, nyt olen ensimmäistä päivää ilman rautoja! Tunne on ihan mahtava, syöminen ja hampaiden pesu tuntuvat suorastaan naurettavan helpoilta. Eikä ulkonäössäkään ole valittamista.. Tosin huomasin mielenkiintoisen reaktion itsessäni, rautojen kanssa en hävennyt hymyilemistä lainkaan, annoin mennä vain, mutta eilen, kun vihdoin sain hymyillä kaunista hymyä, huomasin, että en uskaltanutkaan. Miten outoa. Eikä kukaan ole vielä huomannut raudattomuuttani.. Kyllä tämä tästä varmasti menee ohi, mutta ihmettelen tätä reaktiota. Hassua. Itse olen kyllä kiitellyt itseäni tästä saavutuksesta ja tottakai myös perheeni on mukana ilossani. Palkinnoksi ostin itselleni tulipunaisen huulipunan, nyt sitä kelpaa käyttää!

Sekä ylä- että alahampaiden taakse laitettiin retentiolangat ja öisin pidän retentiolevyä. Se ei tunnu kovinkaan epämiellyttävältä, siihen tottuu kyllä.

Leukanivelen suhteen hoitoja jatketaan, koska välilevy on niin huonossa paikassa yhäkin, että se aiheuttaa kipuja ja vaikeuttaa syömistä. Luulen, että seuraavan kerran kun tapaan kirurgin, hän tekee niveleen suolavesihuuhtelun. Näin hän ainakin varoitteli viime kerralla. Sitten katsotaan siitä eteenpäin.

Mutta nyt nautin tästä ihanan sileästä olosta suussa ja opettelen hymyilemään tätä sädehtivää hymyä!

[Maiskis]

Onnea rautojen poistamisen johdosta! Mulla on muuten tuo sama hymyily-homma, enemmän hymyilen nyt suu kiinni kuin rautojen kanssa. Mikähän siinä on?

[Bonnie]

Raudaton elämä maistuu ihan mukavalta ja ne harvat käynnit, mitä enää on hammaslääkärille ja kirurgille, alkavat jo tympiä. Mutta, toki ymmärrän niiden tärkeyden.
Nivelkivut ovat ainoa vaiva, mikä enää muistuttaa operaatiosta. Viimeksi kirurgi teki niveleen suolaliuoshuuhtelut ja se kyllä auttoi ja liukasti niveltä jonkin verran. Kivut ovat lieventyneet, mutta joudun aina joskus ottamaan Buranan kipuun. Onneksi tämä ei ole enää päivittäistä. JOnkin ajan päästä oikoja tekee minulle retentiolevyn sijalle purentakiskon, sen tekemistä aikaistettiin, koska alun perin minun piti pitää tätä retentiolevyä jopa vuoden. Nyt purentakisko tehdää aikaisemmin, koska se on todennäköisesti parempi vaihtoehto tuolle nivelelle.
Muuten olen kyllä niin tyytyväinen, enkä kadu operaatiota, vaikka tuo nivel siinä menikin.