Hellurei!
Olen reilut parikymppinen nainen ja BSSO-leikkaus tehtiin minulle viime viikolla. Alaleukaani tuotiin toiselta puolelta eteenpäin 9mm ja toiselta 7mm. Oikomishoitoa on takana reilut pari vuotta, tätä ennen hampaitani ei ole oiottu. En ensin ajatellut kirjoittaa tänne foorumille, mutta ennen päätöstä lähteä tähän prosessiin mukaan ja ennen kaikkea ennen leikkausta muiden kokemusten lukeminen oli minulle tärkeää, joten jaan oman kokemukseni; ehkä siitä on apua jollekulle muulle! Stressasin leikkausta pari viikkoa etukäteen todella paljon -en niinkään fyysistä kipua tms mutta leikkaukseen liittyviä sosiaalisia aspekteja; kuinka rumalta ja turvonneelta näytän leikkauksen jälkeen, kehtaanko mennä pariin kuukauteen luennolle/töihin/baariin tai poistua edes kotoa. Suoraan sanottuna itkin kaksi viikkoa lähes joka päivä. Tiedän, että osa stressaa enemmän ja osa vähemmän ja tämän oman kokemukseni myötä minunlaisena pinnalliset stressaajat voivat ehkä ja toivottavasti asennoitua leikkaukseen muuna kuin maailmanloppuna, kuten minä tein :D
Leikkauspäivänä saavuin siis osastolle ennen seitsämää jo; vaihdoin leikkauskamat päälle ja sain esilääkkeet, jotka pisti kyllä päätä sekaisin. Whatsappailin ja viestittelin sängyssä/huoneessa jonkun aikaa, olin ekana jonossa mutta heti minua ei viety leikkaussaliin. Vähemmän mukava labrahoitaja kävi ottamassa verikokeet seiskan aikoihin. Puolen aikaan minut taidettiin hakea saliin; sängylle makaamaan ja minut kärrättiin leikkaussaliin. Syystä tai toisesta en kyllä muista tästä matkasta juuri mitään. Muistan kyllä parin minuutin odottelun leikkaussalin ulkopuolella, samoin kaikki esivalmistelut leikkaussalissa. Nukutus oli äärimmäisen nopeaa ja sammuin varmaan alle kymmenessä sekunnissa kun siihen vaiheeseen päästiin. Sihä ennen kiinniteltiin peittoja, laitettiin kanyyleja ja useammanlaisia tarroja lapaluiden tienoille, otsaan ja kanyylin kanssa samaan käteen. Sitten heräsin heräämöstä. Olin kuulemma ollut tajuissani leikkaussalissa/heräämössä aiemminkin, mutta en muista sitä. Kun heräsin kunnolla heräämöstä olo oli hyvä, ei lainkaan kipua. Heräämössä olin tämän jälkeen melko lyhyen aikaa kun olin nopeesti tosi pirteä. Salissa+heräämössä olin yht noin 5-6h.
Osastolla (oma huone) sain viilennysnaamion kasvoille turvotuksen estämiseksi ja kanyylin kautta ilmeisesti kipulääkettä ja mahdollisesti muutakin. Tätä ennen pääsin käymään myös vessassa hoitaja oven takana tsekkailemassa. Jossain vaiheessa suun haavoista alkoi vuotaa verta; sairaanhoitajat konsultoi lääkäriä ja sain jossain aineessa kostutetut tupot molempiin poskiin ehkäisemään sitä. Pidin noin puoli tuntia -auttoi ja vuoto lakkasi. Tämän jälkeen pääsin syömään. Sain jäätelöä, mehua, mehukeittoa, suklaaproteinipirtelöä ja banaanijogurttia ja söin kaiken, ei ollut pahoinvointia (selvästikään). Jo leikkaussalissa minulta kysyttiin onko taipumusta matkapahoinvointiin, joten sain jo salissa lääkkeitä pahoinvointilääkettä, ilmeisesti ko kysymyksellä voi aavistella mahdollista tulevaa pahoinvointia. Pahoinvointia ei ole ollut missään vaiheessa. Yhdessä vaiheessa leikkauspäivänä oli pientä kipua, mutta se lähti viidessä minuutissa lääkkeillä (ois varmaa lähteny jo aiemmin mut arastelin lääkkeiden pyytämistä kun se oli ehkä asteikolla 2-3... Eli ei ees kovaa :D). Leuan kärjen yläosa ja alahuuli tuntui turtuneelta, en tarvinnut nokkamukia/pilliä vaan join lasista ja söin lusikalla sairaalassa ilman peiliä. Puolikkaat kipulääkkeet meni alas.
Kahdeksan jälkeen illalla leikkauspäivänä havaitsin orastavat siniset mustelmat leuoissa ja näistä kohti kasvot on eniten turvonnut. Nyt kuudentena päivänä mustelmat on keltaiset (muita värejä ei ole ollut), ei erityisen suuret eikä ole haitannut elämää. Leikkauspäivänä olo oli jo loistava, kulutin illan whatsappissa/facebookissa jutellen ja olin heti heräämöstä lähtien enemmän ylipirteä kuin väsynyt. Ei sattunut minnekään ja tuntui lähinnä, että voisin vetää maratoonin samantien. Leikkauksen jälkeinen olotila/kivut on siten kaiketi todella yksilöllisiä. Lyhyesti sanottuna ikävimmät kokemukseni osastolla oli todella tyly labrahoitaja aamulla, joka tiuski kun en lääkehuuruissa nostanut kättä tarpeeksi sekä kanyyli, joka aiheuttaa minulle aina kipua. Kuulemma pienet suonet tms :D
Olen syönyt lusikalla/haarukalla keittoa ja sosetta, olen blenderöinyt pienen vesimäärän kanssa myös pizzan, onnistuu! En tosin suosittele asiaa kaikille, jos ei ole intoa/ei pysty kaivamaan juustonjämiä suusta jollain. Olen syönyt kotona päivittäin 3x600mg buranaa, lopetin senkin jo. Kipuja ei siis ole ollut juurikaan ja kotona nyt järkyttävä määrä turhia lääkkeitä... Lisäksi päivittäin 3x kahta antibioottia. Maistuu järkyttävälle, menee alas mustikka/mansikkakeiton avulla. Voin juoda lasista normaalista ja syödä lusikalla/haarukka joko keittoa/sosetta. Ehkä vähän väsyneempi olen ollut, mutta olen melko ylienerginen normaalisti joten väsymystaso ei ole ollut kovin paha. Suurimman väsymykseni luulen johtuvan siitä, että olen syönyt huonosti kun soseet kyllästyttää jo nyt. Huomaan nimittäin, että ruoka auttaa väsymykseeni kovasti... Voisin kuitenkin energiatasoillani/puuttuvan kivun puolesta mennä salille jos en epäilisi että leuka hajoaisi :D Juoksin viidentenä päivänä parikymmentä metriä, ei sattunut/tuntunut erityisesti missään. Kolmantena päivänä pyörin jo kauppakeskuksessa ja kaupoissa, vähän ehkä väsytti normia enemmän, näytin ehkä vähän turvonneelta mutta en huomannut erityistä tuijottamista. Turvotus ei ehkä missään vaiheessa ollut järkyttävää enkä usko kotona häpeämiseen. Splintin vuoksi sössötin aluksi enemmän, nyt kuulemma jo vähemmän vaikka splintti siis pysyy kuukauden suussa. Lisäksi minulle on kaksi purjevene-kumivetoa sivussa/edessä, helppo laittaa paikoilleen ja ottaa pois. Hampaiden pesu onnistuu jo hyvin normaalikokoisella hammasharjalla, tikit toki näkyy suun sisäpuolella ja varon etten osu hammasharjalla niihin ettei vahingossakaan aukea.
Tällä hetkellä tunto on normaali kaikkialla muualla paitsi alahuulessa ja suupielistä alas leuan kärkeen. Näiden osalta tuntuu turvonneelta ja tunto ei ole 100%-tasolla. Outoja tuntemuksia kylläkin ja tunnen kun koskee, mutta erityisesti autolla ajaminen ja junassa istuminen (tärinä?) aiheuttaa omituisia tuntoja leukaan, uskoisin siis että tunto näihinkin kohtiin palautuu. Tunto on parantunut näillä alueilla jo näiden 6p aikana. Ainakaan vielä asia ei siten stressaa yhtään.
Jatkan juttua myöhemmin, jos on kysyttävää ja unohdin jotain olennaista, saa kysellä ja kommentoida!