Mankin taival

[mankki]

Yllättävän vähän olet kirurgiasi nähny. Minä näin hänet ekan kerran jo toukokuussa ja näen vielä ennen leikkausta. Minullekin alun perin mietittiin vain alaleuan leikkausta, mutta se poistaisi vain epäsymmetrian, joten pitää leikata molemmat. Pääasia, että lopputuloksena olisi onnistunut purenta vihdoin

Minua nyt oiottu noin vuosi ja 3 kk. Alunperin leikkausta edeltävän hoidon pituudeksi arvioitiin 1,5-2 vuotta eli aikalailla aikataulussa mennään vielä. Mulle varoiteltiin, että ilman hoitoa suuni ei välttämättä aukea viiskymppisenä Ja olihan niitä oireita nytkin havaittavissa. Ensi kesästä minäkin oottelen raudatonta. Se ajatus auttaa eteenpäin prosessissa.

[mankki]

Hengissä ja kotona!

Maanantaiaamuna menin osastolle 7.30. Sain vuodepaikan, vaatteet ja hoitaja haastatteli minua mm. ruokavaliosta ja kertoili, mitä oli tulossa. Esilääkityksen (2xpanadol ja diapam) sain kymmen aikoihin ja leikkaussaliin lähdettiin noin klo 11. Olin tosi rauhallinen leikkassaliin asti, siellä alkoi tärinä. Kanyylit, ekg-mittarit, verenpainemittari, happimaski, unilääke suoneen ja hyviä unia. Neljän aikoihin katsoin heräämössä ekan kerran kelloa. Minut siirrettiin vielä toisen osaston heräämöön ensimmäisen mennessä kiinni. Olo oli herätessä ihan hyvä, kauhea pissihätä, mutta kipuja ei ollut. Verenvuotoa oli ollut yllättävän paljon leikkauksen aikana, hemoglobiini laski 135:stä 121:een. Osastolle takasin ennen kasia illalla. En osannut pissiä sängyssä istualtaan kuppiin (ujopissa ) niin vessaan noustessa alko veret vuotaa nenästä ulos ja mahaan ja alkoi muutaman minuutin veren oksentaminen. Siihen se huono olo sitten loppuikin (sain tosin pahoinvoinninestolääkkeenkin). Eka yö meni hoitajien käydessä tunnin välein lisäämässä eri lääkkeitä tippaan ja verta nenästä pyyhkiessä. Tunnin pätkissä nukuin.

Seuraavana päivänä olo uskomattoman hyvä ja minulla oli kamala nälkä! Aamiaisen (velli + jugurtti) sain lusikoitua teelusikalla, lasista juominen teki vähän hankalaa, mutta oli kuitenki mulle nokkamukia helpompi vaihtoehto. En käyttäny peiliä apuna. Bebanthenia kului ja kuluu tosi paljon. Näin kirurgini Kainulaisen ja Yli-Petäyksen, joiden mukaan leikkaus ei olisi paremmin voinut mennä. Etuhampaiden keskilinjat ovat nyt millilleen suorat, nenäkin näyttäisi suorentuneen hiukan (ei irrotettu, kiristelanka nenän alaosassa) ja alaleukaa lyhennettiin 1 cm. Yläleukaa on tuotu eteen alas ja kierretty muistaakseni 1,5 mm. Suukin aukesi yllättävän paljon. Sovittiin seuraavaksi päiväksi röntgenit ja kotiuttamisen koettaminen. Päivä meni virkeänä, kävin itse suihkussakin.

Toisena yönä sitten kirurgin varoitusten mukaisesti turvotus nousi yläleuankin kohdille ihan tosissaan ja olo oli aika hankala. Poskien turpoaminen ahisti nenää (joka muuten pysyi koko ajan auki) ja vaikeutti suun aukaisemista. Olin myös hieman pahoinvoiva (en oksentanut) ja muutenki heikon näköinen. Määrättiin lisää kortisonia turvotukseen ja yksi sairaalapäivä lisää. Iltaa kohden olo parani jälleen pahimman turvotuksen hellitessä. Kipuja ei ollut koko aikana. Sain kahta kipulääkettä, antibioottia, allergialääkettä ja kortisonia.

Tänään pääsin kotiin yhden jälkeen päivällä. Lääkkeinä nyt antibioottikuuri loppuun, nenäsumute, ibumax 800mg ja panacodin rinnakkaisvalmiste Gebacod. Ruoka on ainaki tähän asti maistunu hyvin ja nälkää riittää. Tunnottomia kohtia on vähän. Itsestä katottuna oikea puoli on normaalin oloinen sekä ylhäältä että alhaalta. Leuan kärjessä on tunto. Alaleuassa tunnoton kohta vasemalla sekä ylhäällä myös. Kitalaessa osittaista tunnottomuutta. Kovasti kihelmöi lähes koko ajan. Hermot eivät olleet tulleet leikkauksessa näkyviin ollenkaan. Kuminauhoista ei ole puhuttu vielä mitään eikä splintti ole ollut käytössä kuin leikkauksen ajan. Seuraava aika kontrolliin on 9.10 ja oikojalle 31.10. Koetanpa seuraavaksi saada pari kuvaa näytille

[Tiina]

Vuoteessa pissiminen on taitolaji, jota en edes halua oppia.

Hienoa että leikkaus sujui ongelmitta.

[mankki]

9.päivä leikkauksesta

Kaikki hyvin Turvotus on laskenut huomattavasti ja vähäisetkin kivut hävinneet. Neljättä päivää olen ilman Gebacodia. Tänään viimeinen päivä antibiootti- ja ibumaxkuureista. Huomenna on jännä nähdä, tarviiko vielä särkylääkettä.

Ruokailu on sujunut hyvin, ihan normiruokia olen syönyt haarukalla muussattuina esim. jugurttimustikkaleivoksen Nenän alla oleva kiristyslanka tuntuu tällä hetkellä eniten, lisäksi limakalvot ovat takana poskissa aika vahingoittuneet ja yhden iso aftan olen saanut, mutta ne on pikkujuttuja. Hampaiden pesu onnistuu melko hyvin, pikkuruinen hammasharja mahtuu hyvin suuhun. Parantuminen ainakin tuntuu olevan hyvässä vauhdissa Liikkunut olen pieniä matkoja kävellen, pyöräilykielto on tämän viikon loppuun. Suupieletki on jo muutaman päivän kääntyneet hymyn tapaiseen

[mankki]

Vajaa kolme viikkoa leikkauksesta ja eka kontrollikäynti takana

Kirurgi oli hyvin tyytyväinen tämän hetkiseen toipumiseen. Poisteli loput tikinjäämät ja antoi luvan saunomiseen, pyöräilyyn ja jopa pehmeän pastan varovaiseen pureskeluun. Tärähtelevää liikkumista tulee vielä välttää. Mulle ei nyt näillä näkymin tule kuminauhavetoja ollenkaan, kun hampaat asettuvat oikein niin hyvin ilmankin eikä lihakset vedä niitä vanhoihin paikkoihin niin, että olisi kumppareiden tarvetta. Kirurgi oli niitä suunnitellut, mutta koki ne nyt turhiksi Kehotti toki seuraamaan kotona, jos suora hammaslinja alkaa jotenkin muuttua eikä suu aukea suoraan niin kuin se nyt tekee. Kirurgin kontrolleja ei nyt sovittu ollenkaan eteenpäin, vaan hän käy tarvittaessa katsomassa oikokäynneilläni ja kovasti haluaa lopputuloksen sitten tulevaisuudessa nähdä. Suun aukaisemista pitää nyt alkaa harjottelemaan ihan kunnolla. Tavoitteena on saada viikossa aukemisen suuruus kaksinkertaistumaan (nyt aukee niin, että saa ison puurolusikan hyvin suuhun). Tunnottomuus on ennallaan eli ainut täysin tunnoton kohta on pieni läntti alaleuassa toisella puolella. Kutina on välillä melko mahoton ja raapiminenhan ei tunnu missään

[Smile?]

Kiva kuulla, että toipuminen sujuu noin hyvin.

Mites tuon suun avaaminen? Sattuuko se?

Mites puhuminen onnistuu?

Nyt mulle heräs sellainen toivo, että ehkäpä molempien leukojen leikkauksessa noita kuminauhavetoja ei niin tarvittaisikaan?!

[mankki]

Jos rupeaa sormilla pakottamaan, niin tuntuuhan se lievänä kipuna tietyssä pisteessä. Mutta tuo lusikka mahtuu suuhun ilman kipuja Pakottamaton aukominen on siis kivutonta.

Puhe sujuu muuten hyvin, mutta ässät suhisee, kun mulle tarkoituksella leikattiin nyt hetkellisesti ylähampaiden ylipurenta, joka sitten korjataan loppuajan oikomisella (yläetuhampaat ovat edelleen aika etukenossa ja suoristuessaan sitten kohtaavat alahampaat aikanaan).

Niin nuo kuminauhat lienee hyvin yksilöllinen juttu ja riippunee paljon siitäkin, mihin suuntaan leukoja siirrellään. Ei mua kyllä haittaa, ettei niitä oo

[mankki]

Kuukausi leikkauksesta

Hyvällä linjalla mennään edelleen. Eilen palasin töihin tavaratalomyyjäksi. Ihan hyvin meni. Välillä vain kurkkuun tuntuu tulevan sellainen lima/sylki/mikälie "pala", jonka aikana puhe kuulostaa vähän erikoiselle... niinku ois ääni paineessa. Välillä on päiviä, ettei tuota tunnetta tule ollenkaan. Sen jälkeen, kun sain alkaa niistämään taas, tunne on vähentynyt selvästi. Lisäksi varon vielä painavimpien laatikoiden nostelua. Ei tullut töissä mitään kivun yms. tuntemuksia leukoihin.

Suun aukeaminen on parantunut. Muutamasta millistä ottaa kiinni, ettei mahdu jo kolme sormea kerralla suuhun (siis etu- ja keskisormi sekä nimetön). Levyjen kohdilla lienee vielä vähän turvotusta, kun välillä vähän niin kuin tunnen nuo ylhäällä nenän vieressä olevat levyt. Pureskella en oo juurikaan mitään vielä koettanut. Syöminen onnistuu hyvin puremattakin, niin tuntuu itestä paremmalle varoa se kuusi viikkoa.

On saanut totutella siihen, että tutut ihmiset katsoo ensi kerran leikkuun jälkeen nähdessään vähän pitempään kuin normaalisti Itse olen jo aika hyvin uuteen peilikuvaan tottunut ja pidän siitä hyvin paljon enemmän kuin entisestä

[sale]

Vai töihin palasit, no mutta sehän on hienoa! Mulla olisi töihin paluu huomenna, eli leikkausksesta 5 viikkoa. Tosin kirurgi sanoi että tarvittaessa jatketaan saikkua, koska mulla on vielä turvotusta ja puhuminen hiukan hankalaa. Tunnottomuus alahuulessa ja leuassa on siis todella voimakasta, ja kun työssäni joudun paljon olemaan asiakkaiden kanssa palavereissa ym, niin onhan se hiukan noloa jos kuola rupee valumaan kesken palaverin . Mutta sovittiin pomonkin kanssa että kokeillaan miltä töihin paluu vaikuttaa ja menen takaisin kotiin jos tuntuu pahalta... aloitan ihan paperihommista, niin ei tarvi mennä heti näytille.
Tosin nyt puhuminen alkaa helpottumaan koska sain tänään Splintin POIS! KIVAA! Mulla silti kumpparivedot jatkuu vielä öisin, mutta nyt ei tarvi enään päivällä pitää. Mä jatkan vielä soselinjalla, mutta tosin lääkäri sanoi että voin ruveta "kuivaharjoitteleen" puremista, eli voimisteleen leukojen kanssa auki-kiinni-auki-kiinni....
Vai menee sulla Mankki kolme sormea jo suuhun, sehän kuulostaa jo melkein ihan normaalilta. Mulla menee tällä hetkellä ainoastaan yksi sormi hampaiden väliin... mutta yritän jumpata leukoja joka päivä, niin sais vähän isommaks avattua suuta.
Voi kun tämä tunto huuleen palaisi edes vähän, niin ruoka ja kuola pysyisi paremmin suun sisäpuolella...
Jännittää hiukan huominen töihin paluu...

[mankki]

Tsemppiä töihin paluuseen! Ja jospa se tuntokin sieltä tulisi pian edes vähän takaisin

Mä tunnun päässeen ainaki tähän asti aika helpolla, kun ei oo kumppareita, splinttiä eikä mitään leukanivel- eli korvakipuja kummempia. Luulen tuon kumpparimattomuuden vaikuttaneen suun aukeamiseenkin, kun on koko ajan pystyny aukomaan suuta vapaasti sen mitä se nyt aina auennut. Koetin purra makaroonia, mutten osannut Paahtoleipää (paahtamatonta siis) olen varovasti etuhampailla purrut tai siis repinyt palasia suuhun. No vähitellen tässä opetellaan taas uudelleen syömään.

Mulla on alahuuli puolittain täysin normaalituntoinen ja toisessakin on pieni tunto. Lisäksi tuo sama alaleuan kohta on tunnoton kuin on alusta asti ollut (tosin siihenkin on jo pieni tunto palannut, kun finniä puristaessa tuntui "jotain"). Nämä tunnottomuudet eivät haittaa puhumista ollenkaan enkä muistakaan niitä ennen kuin soppa tipahtaa housuille Perjantaina oikojalle, jospa pääsisi näistä limakalvojen repijöistä eli leikkauskoukuista eroon ja saapa nähdä, jatkuuko kuminauhattomuus.