Mun operaatio

Täällä voi kertoa omasta sairaushistoriastaan ja kuulumisia omasta leukaoperaatiosta.

Mun operaatio

ViestiKirjoittaja Ritvaliina » 26 Marras 2009 21:14

Muiden juttuja lukiessa tuntuu, että monella on ollut jotakin hammasongelmia jo lapsena. itsellä sellaisia ei ole lapsena ollut, eikä siis minkäänlaisia oikomiskojeita tms., vaan ongelmia ilmeni vasta lukioiässä ja sitä onkin monta kertaa ihmetelty mistä johtui, että leuat alkoi kehittyä väärin. Kukaan ei muista, että olisin lapsena/nuorena itseäni telonut. Leukaan voi tietty tulla esim. kaatumisesta pieni murtuma, jota ei edes huomaa, mutta joka vaikuttaa myöhemmin. Ainoa, joka on jäänyt mieleen on hammaslääkärikäynti teininä , jossa tapahtui jotakin omituista. Yllättäin en saanut suutani kunnolla auki ja hammaslääkäri pakotti sen aukaisemaan ja sehän tietenkin sattui. Myöhemmin suuta avatessa jouduin tekemään s-kirjaimen muotoisen mutkan leualla, jotta sain sen auki isommalle. Toinen hammaslääkäri huomasi alaleuan kärjen olevan liikaa oikealla. Niihin aikoihin alkoivat myös pahenevat päänsäryt, lihasjumitukset ja myöhemmin hampaiden vääränlainen kuluminen. Käytin joitakin vuosia purentakiskoa ja myöhemmin (vähän yli 20- vuotiaana) olinkin jonossa oikomis- ja leikkausoperaatioiden aloittamiseksi. Nuorena kuitenkin säikähdin riskejä ja opiskelijan elämäntilanne oli sellainen, että olisin joutunut mahdollisesti kesken hoitoja vaihtamaan paikkakuntaa, joten peruin koko homman.

Kuten silloinen aivan huippu lääkäri varoittelikin, ongelmat pahenivat vuosien myötä. Päänsäryt on viikottaisia ja välillä menee viikko putkeen popsiessa särkylääkkeitä, pää/kasvojen/niskan alueen lihakset on jatkuvassa jumituksessa ja kipeät hieronnasta ja liikunnasta huolimatta. Huomaan myös selvää eroa leuan asennossa, kun vanhoja ja uudempia kasvokuvia. Leukahan kehittyy n. 25- vuotiaaksi asti. Onneksi olin kuitenkin ollut hoidossa jo nuorempana, sillä nyt pääsin hyvin kunnallisen kautta hoitoon, kun tilasin vanhat paperini nykyiselle asuinpaikkakunnalleni. Nyt olen 30-v.

Viisurit oli onneksi poistettu jo aikaisemmin ennen hoidon aloittamista ja pääsin TAYS:iin potilaaksi 12/2007. Ennen oikomishoidon aloittamista minun alaetuikenet leikattiin 2008, koska ne olivat niin ohuet ja hieman vetäytyneet, että olisi ollut vaarana, että hampaat alkavat kallistua eteenpäin ilman parempaa "tukea". Oikomishoito aloitettiin loppukesästä 2008, eli telaketjut ylös ja alas. Minulla kun ei noita hampaiden vinouksia ole ollut kauheasti, niin olen päässyt mielestäni suhteellisen pienellä kidutuksella. Olen kärsinyt niin kauan voimakkaista päänsäryistä, etten tuntenut, että oikominen olisi kovin kivuliasta. Toki kiristysten jälkeen hampaat oli tosi hellänä, mutta se on vain väliaikaista. Yläleuassanikin on hieman epäsymmetriaa, mutta sitä ei ole tarvetta (onneksi) leikata. Ennen leikkausta tavoitteena oli siirtää alaleuan oikeaa puolta n. 8mm eteenpäin ja kiertää sitä ja vasemman puolen siirto on paljon pienempi.

Leikkauspäivä koitti 17.11.09, eli hieman yli viikko sitten olin kirurgin pöydällä. Meni sairaalaan 7.30 ja minulle tulikn lentävä lähtö leikkaussaliin, koska operaatioaika olikin jo 8.00 ja hoitaja esitteli osaston vasta vähän ennen sitä. Ei jäänyt liikaa jännittämisaikaa :) Operaatiossa oli tullut hieman ongelmaa oikean puolen kierron kanssa, koska kipsimallissa kaikki toimii paremmin kuin käytännössä. Sitä oli sitten kahden kirurgin ja oikojan voimin tuumailtu. Hieman oli jäänyt siirto sitten suunniteltua pienemmäksi. Leikkaus kesti ilmeisesti 2,5h. Herätessäni suussa ei ollut edes dreenejä. Aluksi olokin tuntui suht hyvältä, kauhea närästys vaan ja jonkin verran kipuja. Vasta huoneessa olo alkoi olemaan ikävä. Menin tiistaina sairaalaan ja pääsin pois vasta pe, koska olinkin yliherkkä jollekin nukutusaineen osalle ja sain siitä reaktion ja päässä pyöri muutenkin muutaman päivän. Ensimmäisen päivän makasin vain toisella kyljellä, koska jos käännyin toiselle tai yritin istua, koko huone pyöri ja raajat alkoivat tärisemään ja puutumaan. Säikyttelin siinä varmasti huonetoveritkin samalla. Illalla olo huipentui jälleen puutumisella, enkä pystynyt itse liikuttamaan ranteitani enkä sormiani ja sehän säikäytti aika kovasti. Onneksi kohtaus ei kestänyt kauan. Tuosta johtuen joudun kuitenkin käymään joskus tulevaisuudessa neurologilla tarkastettavana. Oletettavaa on kuitenkin se, että oireet liittyvät nukutukseen. Tiedoksi leikkausta jännittäville, että tuollainen ei ole jokapäiväistä, eli ei kannata alkaa jännittämään. Minä olen lapsena saanut nukutuksesta voimakkaan pahoinvoinnin, jolloin oksensin vielä kun pääsin sairaalasta 2 yötä leikkauksesta. Olen muutenkin mielestäni aika herkkä lääkkeille.

Muutama päivä meni siis aika horoksessa ja kotonakin nukuin viikonloppuna todella paljon. Kipuja ei kuitenkaan ollut ollenkaan niin paljon kuin olisin olettanut, enkä ottanut sairaalassakaan kaikkia tarjottuja kipulääkkeitä ja kotona lopetin jo la Panacodit. Aamuisin joudun ottamaan 1g parasetamolia, mutta muuten olen pärjännyt suht hyvin. Olen pitänyt joka ilta puoli tuntia kylmää turvotuskohdilla ja ne onkin laskeneet tosi hyvin. Mustelmia ei ollut juuri muualla kuin kaulassa. En tiedä kuinka turvonnut olin leikkauspäivänä, koska en katsonut peiliin. Sairaalassa söin väkisellä, jotta pysyisin pystyssä ja pääsisin kotiin ja kotonakin välillä hankalaa syöminen. Pikkulusikalla kun lappaa tavaraa suuhun, niin kyllä se siitä. Pillillä join aluksi, mutta nyt olen kotona juonut suoraan mukista/lasista, vaikka ei ne juomat aivan ihan oikeaan osoitteeseen mene. Kieleen on palautunut nyt jo tuntoa (minulla oli osa kielestä tunnotomana), mutta alahuulesta leuan kärkeen on tunnottoman. Kovasti tulee kyllä pienestäkin kosketuksesta (tai ilman) "sähköiskuja". Kieleen tuli yhtenä päivänä kunnon tsäkäri, mutta sen jälkeen siihen alkoikin palata tunto:). Hyvät ennusteet on kuulemma tunnnon palautumiseen. Sairaslomaa on n.5 viikkoa. Olen hieman malttamaton paikalla oloon ja nyt onkin ma lähtien ollut uudestaan pientä kuumeilua ja koitan ottaa hyvin rauhallisesti. Heti leikkausken jälkeen on ihan tavallista, että tulee kuumetta.

Eilen kävin kirurgilla ja oikojalla jälkitarkastuksessa ja hyvin on alkanut parantumaan. Ovat muuten oikein mukavia ja vaikuttavat tarkoilta molemmat. Tulos on nyt 3mm vielä keskiviivasta oikealla ja oikoja laittoi tiukan kumilankavedon, jonka vaihdan joka päivä. Parin viikon kuluttua sitten seuraava käynti oikojalla. Kumilanka teki kyllä eilen niin kipeää, että hampaissa vinkui ja tuntui, että oikea leukanivel poksahtaa ja tänään olenkin sitten nukkunut suuren osan päivästä, mutta nyt tuntuu taas ihan ok. Toivon suuresti, että tuo veto ja mahdollinen hampaiden hionta asettaa purennan oikealle kohdalle. Uutta leikkausta en todellakaan halua, enkä oikein ymmärrä, kuinka se voisi asiaa parantaa, jos kerran nivelen rakenteesta riippuu kuinka saa kierrettyä. No, en huolehdi vielä tuota. Onko jollekin käynyt niin, että olis myöhemmin jouduttu leikkaamaan uudelleen? Itsestäni purenta tuntuu nyt paljon paremmalta kuin ennen leikkausta, vaikka ei varsinaisesti ole saanut vielä pureskella. Ulkonäössä huomaan myös positiivisen muutoksen, ekan kerran n. 15 vuoteen alaleuka näyttää symmetriseltä. Vaikka ulkonäkö on pienin asia prosessissa, on symmetria ja tasainen hammasrivistö plussaa. Olen päättänyt palkita itseni hampaiden valkaisulla prosessin ollessa ohi :)
Ritvaliina
 
Viestit: 4
Liittynyt: 18 Loka 2009 22:13

Paluu Käyttäjien operaatiot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron