Moi onhan se niinkuin viu totesi kaikki tarinat on mielenkiintoisia ja kiinnostavia seurata. Varsinkin kuinka toisen operaatio on edennyt ja kuinka paraneminen etenee.
Omasta toimenpiteestäni on kolmetoista viikoa kulunut ja särkylääkettä en syö ollenkaan. Kaksi hammasta edelleen ryppyilee ajoittain sekä alahuuli ei pelitä vieläkään mutta on hiukan menossa parempaan suuntaan se kun roikuu ja puhe sammaltaa edelleen. Harjoittelulaitetta käytän enää satunnaisesti, kun pitää joskus ottaa kevennystä sekä jännitystä pois leuoista. Nyt on ollut päivittäin hermopistoksia kuin pistettäis ja sukkapuikkopa laitettais korvaan, mutta sehän on vain merkki paranemisesta. Turvotuskin on kohta kokonaan pois leikkausalueelta eikä kovin paljon pingota kovana korvan edustakaan. Muistuttaapa tuo joskus jos meinaa haukata liian suurempaa suupalaa kuin pystyy haukata on kuin sähköiskun sais. Hillomunkia kun ei pysty kuin näykkiä kun suu ei aukea enempää kuin se 4 senttiä. Pitää myös muistaa ettei hyppää vaan tulee varovasti alas eikä oikein lyö mitään kovaa koska sen tuntee heti proteesissa. Ammatin puolesta pitää varoa myös muita asioita ettei tule ongelmia. Parempaa kohti ollaan menossa koko ajan joka on hieno asia. Annoin tämmöisen väliaika tiedoituksen näin pikaisesti.