Alaleuan (ja mahd. myös yläleuan) siirtoleikkaus OYS 21.5.

[Pinx]

Keitin niitä kananmunia eilen ja muussasin ja söin. Hyvä ihme miten hyvältä maistui, aivan taivaalliselta!!! Olis pitänyt jo aikaa sitten tajuta että löysäksi keitetty munahan on just hyvää toipumis- ja mössöravintoa. Oikeesti, teki mieli laulaa ja tanssia ja syleillä maailmaa, en tajunnutkaan että niin kauhia ns. oikean ruuan nälkä oli jep, tasan viikko oikojakäyntiin. Ehkä pystyn kananmunien voimalla olemaan pureskelematta siihen asti

[Tiina]

[Pinx]

Eka oikojakäynti leikkauksen jälkeen oli tänään. Vaihdettiin pois leikkauskaaret ja putsattiin värjäytymiä. Sattui yllättävän paljon. Nyt on edelleen kettukuminauhat, poskihampaat pitää saada yhteen. Parin viikon päästä pitää vaihtaa jäniksiin. Kuulemma jopa kahdessa kuukaudessa saattaa poskihampaat nopeimmillaan saada vedettyä kuntoon, mutta puolessa vuodessa homman pitäisi hoitua, ja sitten kuulemma lähtee kojeistuskin pois! Jipii!!!! Olen koko ajan ajatellut että vielä vuoden verran on romua suussa. Onhan sitä retentiovaiheessakin, mutta mitä olen muiden käyttäjien kuvista katsellut niin retentiokaari ei näytä kovin pahalta.

Se vain on huono homma että minkäänlaista purentakiskoa ei voi kuminauhojen kanssa käyttää, mulla ei suinkaan ole bruksaaminen loppunut. Nyt se vaan on lähinnä etuhampaissa koska ne ottaa eniten yhteen. Etuhampaat on arat koko ajan vaikken ole pureskellut kuukauteen.

Pari viikkoa pitäis vielä olla varovainen pureskelun kanssa. Oon tässä vähän jo koittanutkin jotain ruokaa pureskella, mutta on se aika epämiellyttävää ja hankalaa kun tosiaan poskihampaat ei ihan hirveesti ota yhteen mutta etuhampaat kalahtelee yhteen halusinpa tai en. Haaveilen edelleen pitsasta... ehkä parin viikon päästä...

Tunnottomuuden palautumisessa voi mennä reippaasti aikaa. No tämäkin on tuttu juttu täältä foorumilta. Tällä hetkellä pelkästään hiusten kosketus siinä tunnottomalla alueella on sietämätön, eli jotain siinä tapahtuu, mutta esim. vedet ja ruuat kyllä valuvat oikeasta suupielestä iloisesti ilman että tiedän mitään.

[Pinx]

Päivitänpä hieman kuulumisia.

Jänikset on nyt koko ajan suussa. Vasen leukanivel, se johon on jo kertaalleen tehty huuhtelu, temppuilee. Kun lopettelin särkylääkkeiden käytön, se alkoi muljahdella ikävästi. Tai no, oli se muljahdellut aiemminkin, toipumisaikana on ollut koko ajan sellaista hampaiden tahatonta yhteenkalahtelua ja muita kummia tahattomia leuan liikkeitä. Mutta sitten vasta kun muut säryt väheni, hoksasin että leukanivel onkin aika arka. Jäniksiin vaihtaminen tuntui myös lisäävän sitä muljuamista.

Se tuntuu menevän jumiin, ja silloin tuntuu siltä niin kuin luut kävisivät yhteen, eikä todellakaan tee mieli liikuttaa suuta ollenkaan. Viime sunnuntaina sitten se meni jumiin illalla eikä löysännyt. Otin yöksi särkylääkkeen, aamulla se oli löysännyt mutta aika kivulias. Soittelin sairaalaan uudelleen siitä, olin jo edellisellä viikolla kysäissyt. Nyt kirurgi määräsi viikon Burana-kuurin. Ilmeisesti on aika todennäköistä että siellä on taas se välilevy pois paikaltaan, mutta leikkauksesta on niin vähän aikaa ettei vielä kannata tehdä nivelelle huuhtelua. Se tehdään vain pakon edessä tässä vaiheessa. Eli pitäis jaksaa nyt odotella seuraavaa oikojakäyntiä elokuun puoliväliin.

Buranan kanssa pärjää, leuka muljuaa edelleen mutta kipua ei ole. Toivottavasti se siitä rauhoittuu. En kyllä vieläkään mitään kovin kovia ruokia pureskele, eikä suu aukea kovin paljon. Tänään söin tuuttujätskin, siinä oli suht kova vohveli ja se meni alas niin että pienin sen kuppiin ja pureskelin varovasti. Takahampaat on arat, ja tuon leukanivelen takia nyt mun pitää pureskella kaikki kovempi oikean puolen poskihampailla kun ennen leikkaustahan pureskelin ruuan vasemman puolen poskihampailla. Mutta noin muuten olen mielestäni jo tosi hyvin toipunut, liikun jo ihan normaalisti eli nostelen sykkeitä, ei ole mitään väsymyksiä eikä mitään. Stressaantuminen taitaa kyllä kanssa pahentaa sitä muljuamista, onneksi viikon päästä alkaa kolmen viikon kesäloma viimein.

Lämmintä kesän jatkoa kaikille!

[Pinx]

Jäniskuminauhojen kanssa kävi niin, että vaihdoin lopulta takaisin kettuihin. Jänikset vain vetivät vasemman leukanivelen niin ilkeään jumiin. Muutama soitto päivystykseen ja sieltä sain neuvon unohtaa jänikset hetkeksi. Kesäloman vietin kettujen kanssa, ja vasta kolmisen viikkoa sitten aloin yritellä jäniksiä uudestaan. Ja sillä kertaa se onnistui, kaipa se oli tuo leukanivel vielä arka leikkauksen jäljiltä ja haki uutta paikkaansa.

Kävin maanantaina taas oikojalla, ja kojeistus puretaan kuuden viikon päästä!!! Jeeeeee! Siihen saakka pidän jäniksiä öisin. Uskomattomalta tuntuu että näin nopeasti saan kojeistuksen pois, ylhäälle se laitettiin 2013 toukokuun lopussa ja alhaalle syyskuussa 2013. Mulle tulee retentiokaaret ylös ja alas ja uusi kisko tehdään heti. Ilmeisesti sitä, hmm, retentiolevyä mulle ei tule ollenkaan, kuvittelen että kiskon takia.

Tunto palailee edelleen, välillä kutittaa ja tekee vähän sitä ja tätä. Kylmää ruokaa kun syö niin sen kylmyyden tuntee myös posken ulkopuolella. Tuntuu hassulta, mutta nyt alan jo oppia ettei tarvi koko ajan pyyhkiä naamaa kun ei siinä ole mitään vaikka siltä tuntuukin. Syön jo näkkäriä ja porkkanaa, varovasti ja hitaahkosti mutta syönpä kuitenkin.

[Pinx]

Ja lisäänpä vielä sen verran, että huomaan jo selviä muutoksia entiseen verrattuna. Aiemminhan mulla on ollut aina kasvojen ja leuan lihakset jumissa ja bruksaamista on esiintynyt ihan päivälläkin. Nyt tuntuu siltä että leuka pysyy jotenkin luonnostaan rennompana ja semmoisessa neutraalissa asennossa, eikä tule purtua hampaita yhteen niin paljon kuin ennen. Tosin en ole vielä kerennyt stressaantua töissä kesäloman jäljiltä, luulen että stressi vaikuttaa päiväaikaiseen narskutukseen. Mutta jumeja on löysännyt, päätä on särkenyt vähemmän. Ehkä jo sekin auttaa että bruksaamisen rasitus tulee tasaisesti kaikkialle nyt kun kaikki hampaat ottavat yhteen, sen sijaan että se kohdistuisi niihin muutamaan hampaaseen joissa on kontakti.

On kyllä jännä nähdä miltä tuntuu kun kojeistus poistetaan! Ja miltä retentiokaaret tuntuvat, vai tuntuvatko miltään.

[Pinx]

No niin, romut otettiin pois tämän viikon tiistaina ja keskiviikkona laitettiin retentiolangat. Kyllä nyt kelepaa! rautojen rikkomat limakalvot paranivat kahdessa päivässä. Aluksi tuntui oudolta olla ilman rautoja mutta ei kauaa mennyt kun jo tottui. Retentiolangat ei tunnu juuri miltään rautoihin verrattuna. Hampaat on oikein nätin näköiset nyt. Vaikka en ollut koskaan erityisen tyytymätön niihin, niin vinossa kuin ne olivatkin. Ajattelin vaan aina että se oli osa tätä naamaa.

Sitte oottelen uutta kiskoa. Ihmeen hyvin totuin kyllä kuminauhojen pitoaikana nukkumaan ilman kiskoakin, ja bruksaaminen on vähentynyt yöllä. Kokonaan se ei ole loppunut, mutta silti ei aamulla ole sellainen olo kuin koko naama olisi jotenkin kireä ja kipeä, ei satu hampaisiin eikä mihinkään. Vasen leukanivel on arka vieläkin, pitää varoa kun haukottelee ja pureskelee jne. Tähän pitäisi uuden kiskon auttaa.

Tunnottomuutta on vielä suht paljon, tai siis sellaisia kohtia joissa on heikko tunto. Poskipään luiden kohtaa kun painelee sormilla niin se tuntuu alempana kasvoilla. Merkillistä, mutta siellä kai ne hermot itseään korjailee.

Omalta osalta voi jo sanoa, että koko homma meni tosi nopeasti, tuntuu että pääsin aika vähällä ja helpolla, ja ennen kaikkea ehdottomasti kannatti käydä läpi. Laitan kuvia tässä joku päivä kun ehtii ottaa.

[Pinx]

Päivittelenpä hieman kuulumisia nyt kun leikkauksesta on aikaa noin 10 kuukautta.

Tunto ei ole palautunut, ja alan kallistua sille kannalle että se ei ehkä palaudukaan. Oikea poski on noin puolivälistä alaspäin leuanpieleen asti sen tuntoinen kuin siinä olisi ehkä 60-prosenttinen tunto. Vasen poski tuntuu samalta, mutta sen tunnottomuus alkaa alempaa. Myös suun sisäpuolella poskissa on tunnottomuutta, samoin luulen että ikenissä jonkin verran. Alahuulessa on lähes normaali tunto, väittäisin että noin 90-prosenttinen. Mutta oikeaa suupieltä pyyhin edelleen usein vaikkei siinä ole välttämättä mitään.

Mutta eihän tunnottomuus haittaa elämää. Olen aika tottunut siihen jo, enkä osaa kaipailla vanhaa. Purenta on ok muuten mutta etuhampailla en saa sellaisia pikkuruisia juttuja purtua, esim. jos pitäisi purra lohjenneestä kynnestä pieni pala niin ei oikein onnistu.

Ennen minulla ei ollut hammasvälejä ollenkaan, ja nyt kun on, niissä on jatkuvasti jotain ja putsaan ne suosiolla joka päivä.

Vasen leukanivel on myös parempi, se ei enää edes ritise niin pahasti kuin syksyllä ja aiemmin talvella, eikä ole kipeä juuri koskaan. Suu aukeaa haukotellessa jo tosi isolle. Retentiokaaret eivät haittaa elämää millään tavalla.

Olen siis tyytyväinen tuloksiin. Pieni patti on kyllä jäänyt tuohon leukaluuhun vasemmalle puolelle, mutta se kuulemma ajan kanssa siitä todennäköisesti häviää. Eikä sekään erityisesti elämää haittaa.