Kirjoittaja Maiskis » 24 Huhti 2016 13:44
BSSO Tyks 19.4.2016
Saavuin Tyksiin 8:00, jolloin oikoja kiinnitti leikkauskoukut, tähän meni n. 10 minuuttia. Sitten kipaisin yläkertaan odottamaan leikkaukseen pääsyä. Pääsinkin aika pian vaihtamaan sairaalavaatteet päälle ja pötköttelemään heräämöön, koska olin saapunut paikalle niin hyvissä ajoin. N. 9:30 sain esilääkityksen ja n. 10:00 siirryin leikkaussaliin. Kiipesin leikkauspöydälle, sain myssyn päähän ja antureita sinne tänne. Sitten selälleen pöydälle, tyyny polvien alle ja ihanan lämmin peitto päälle. Kanyylia varten piti vähän koputella suonia, koska olivat jännityksen takia hävinneet. Mutta hyvin saivat kanyylin laitettua. Laittoivat puudutusainetta suoneen, koska nukutusaine saattaa kirvellä. Sitten leikkurin väki totesi, että on valmista. Kasvojen eteen tuotiin maski ja puudutuainetta alkoi tulla kanyylin kautta. Joku totesi, että syke nousee ja viimeinen muistikuvani onkin , että selitin sykkeen nousua sillä, että nukutuaine todellakin kirvelee, tuntui epämukavalta. Sitten tuli uni.
Seuraava muistikuva on heräämöstä kylmäpussit poskilla. Torkahtelin vähän väliä. Jossain välissä kirurgi kävi kertomassa, että leikkaus meni niin hyvin kuin vain voi, kesto oli ollut 2 h 20 min. Kyselin kännykän perään ja torkahtelin taas. Ensimmäisen viestin kotijoukoille olen lähettänyt 15:20, mutta se olisi ollut mahdollista jo aikaisemmin jos luuri olisi ollut hollilla. Tässä vaiheessa olin jo yhden pillimehunkin imaissut ja ihmetellyt kännykkäkameran kautta vähäistä turvotusta sekä puheen sujumista. Lääkitys oli ilmeisen hyvä, sillä ei ollut kipuja ja kännykästä löytyneet viestit ovat yltiöpositiivisia. Jäätelöäkin nautin heräämössä, mutta se oli hankalampaa, sillä alahuuli ja –leuka olivat tunnottomat.
Sitten alkoi kyydin odottelu osastolle. Kyydin piti tulla 16:00, mutta saapui lopulta muutaman kyselyn jälkeen 17:00, paikka oli siinä vaiheessa jo mennyt kiinni, taisin olla viimeinen potilas. Ambulanssilla matkustaminen oli vaivatonta, paareilla mentiin, ja matka oli lyhyt. Osasto sijaitsi Tyksin T-sairaalassa, B-osassa, korva- ja suusairauksien osastolla. Huone oli kahden hengen huone omalla vessalla ja suihkulla, sänkyjen välissä kunnon sermi, joten yksityisyyttä oli riittävästi.
Osastolla sain neljän tunnin välein kortisonia ja antibioottia kanyylin kautta. Särkylääkkeenä oli Buranaa ja aamuin illoin jokin pitkävaikutteisempi ”huumelääke”, jonka nimeä en muista. Osastolla sain taas kylmäpussit poskilleja torkuin iltapalaan saakka, heräilin omaan kuorsaukseeni vähän väliä, koska nukuin suu auki ja selällään. Voi kämppisparkaa. Ekalle vessakäynnille pitää pyytää hoitaja mukaan, mutta kun soitin kelloa niin tämän toisen hoitajan mukaan pärjäsin itsekin, ja niin pärjäsinkin. Ekana iltana vedin pillillä mehukeittoa ja mehua. Imeminen vaikeutui koko ajan turvotuksen takia. Sain jääpaloja imeskeltäväksi, jotta suun sisäinen turvotus laskisi. Ensin piti kyllä sulatella paloja, että ne mahtuivat hampaiden välistä suuhun. Laitoin mehulasiin sulamaan, niin sain samalla jäähdytettyä mehuakin, kätsää. llta meni telkkaria katsellessa ja kylmägeelipusseja pidellessä, hoitajat kävivät vaihtamassa ne uusiin kylmiin kelloa soittamalla.
Ensimmäinen yö sairaalassa meni yllättävän hyvin pikkupätkiä nukkuessa ja kylmäpusseja vaihtaessa. Aamulla sain kortisonipiikin käsivarteen, koska se on pidempivaikutteisempi ja laitettiin aamun kontrollikäyntiä varten. 10:00 menin taksikyydillä hammasklinikalle, kävin ensin röntgenissä ja sitten hammaslääkäri tutki ja kirurgi sekä oikoja kävivät moikkaamassa. Haavat näyttivät hyvältä ja sain kumilenkit suuhun, jänislenkit ja kaksi päällekkäin. Lenkit saa poistaa syödessä ja iltaisin pitää vaihtaa uudet. Sain jonkinsortin pinsetit lainaan helpottamaan lenkkien vaihtoa. Suosittelivat ottamaan kännykkäkuvan lenkeistä, jotta osaan laittaa ne samalla tavalla itse. Kuulemma tämän osaa pian tehdä ilman peiliäkin, sitä vähän epäilen. Kaikki totesivat turvotuksen olevan erittän vähäistä, yleensä kuulemma tullaan enemmän hamsterin näköisenä. Kylmäpussien käyttö varmasti vaikuttanut. Muutenkin kehuivat hyväkuntoiseksi, yksi luuli, että olin jo kotiutumassa. Sitten taksilla takaisin osastolle.
Osastolla aloin ottamaan kuvaa lenkeistä. Tämä olikin haastavaa. Suupielet olivat aivat rikki ja hellänä, toisessa kädessä kännykkä ja toisella yritin levittää suuta. Huh, mutta jotenkin onnistuin. Lisäksi piirsin vielä varmuuden vuoksi paperillekin, että mistä hampaasta mihin ne pitää laittaa. Tässä kohtaa oli ekan kerran tuskainen olo, että miten ikinä saan tuon homman tehtyä. Ja pelotti lähteä sorkkimaan pinsettien kanssa suuhun lähelle haavoja.
Päivä meni torkkuessa, telkkaria katsellessa ja lisäksi katsoin sarjoja kännykästä, oli kuulokkeet mukana. Toisen päivän iltana meinasi ekan kerran harmittaa oikein kunnolla juuri noiden kumilenkkien takia. Mutta kun sain ne onnistuneesti poistettua, syötyä iltapalan, huuhdeltua suun ja laitettua lenkit takaisin, olo parani taas. Tuli fiilis, että hyvä tästä tulee.
Toinen yö meni myös pätkissä ja kylmäpusseja pidellessä. Hoitajat oppivat pian, että tulivat jo valmiiksi kylmäpussien kanssa kun soitin kelloa. Yksi ihmetteli, että eivätkö posket ole jo aivan jäässä. No kyllä, mutta silti kylmä tuntui älyttömän hyvältä.
Toinen aamu osastolla. Sain syötyä aamupalan viimeistä pisaraa myöten, mannavelliä ja mehukeittoa pillillä. Kävin suihkussa ja vaihdoin luottavaisesti jo omat vaatteet päälle. Hoitaja otti kanyylin pois kun olin saanut viimeiset antibiootit ja kortisonit. Alkoi kyydin odottelu kontrollikäynnille, joka oli 10:45, katsoin taas pari tv-ohjelmaa puhelimesta.
Kontrollikäynti alkoi röntgenkuvilla. Sitten lääkärille. Haavat näyttivät edelleen hyviltä. Sain vielä yleisohjeita syömiseen, suun huuhteluun ja peseytymisiin. Lisäksi sain reseptit särkylääkkeisiin, Burana ja Panacod, sekä antibioottiin, V-Pen Mega. Lääkäri kirjoitti myös sairaslomatodistuksen 22.5.2016 asti eli reilu 4 viikkoa. Kirurgi kävi nopsaan tervehtimässä ja katsomassa röntgenkuvan. Lopullinen ulkonäkö selviää vasta 3 kk:n päästä, mutta jo nyt kuvista näki, että alahuulen alla oleva kuoppa on tasoittunut. Alahuulen ja –leuan tunnottomuudesta ei pidä vielä olla huolissaan, voi kestää 1 kk – 1 vuosi. Sain seuraavat käyntiajat, joista ensimmäinen ensi ma 25.4, tällöin poistetaan posken ulkopuolella olevat tikit. Sitten pääsinkin kotiin, mies tuli hakemaan.
Kotona pari ekaa päivää menivät aika lailla pötkötellessä. Onneksi olin käynyt valmiiksi kaupassa, joten koko ajan löytyi mieleistä imettävää eikä nälkä päässyt kovin pahaksi missään vaiheessa. Muutaman kerran koitin syödä pikkulusikalla, mutta sen jälkeen leuat olivat aina niin väsyneet, että totesin pillin olevat vielä parempi vaihtoehto. Eikä tartte noita lenkkejäkään sitten koko ajan irroitella. Saan pillin menemään hyvin tuolta sivusta kun hampaiden pinnat eivät tällä hetkellä ota yhteen muualta kuin edestä ja takaa.
Jännä ollut huomata, että nyt onkin mukavampi olla noiden kumilenkkien kanssa kuin ilman. Aina kun ottaa ne pois ,tulee kummallinen olo, että leuka on liian irrallaan.
Kotona ollessa olen syönyt Buranaa neljän tunnin välein ja yöksi olen ottanut yhden Panacodin. En halua testata vielä tuleeko kipuja, jos lääkitystä vähentää. Aamuisin on hetken vähän heikompi olo, mutta paranee kun saa aamupalaa koneistoon.
Tänään on viides päivä leikkauksen jälkeen ja olo aika reipas. Kävimme koko perhe pienellä kävelyllä meren rannassa ja se teki kyllä hyvää. Eilen huomasimme, että kaulaan on ilmestynyt mustelma, tai kellermä, ihan kuin olisi kuristettu, hurjan näköinen.
Tästä tuli pitkä raportti, mutta yritin kirjoittaa niin paljon kuin muistin. Itse olen lukenut tätä foorumia paljon ja siitä oli kyllä hyötyä leikkaukseen valmistautumisessa. Toivottavasti tästäkin on hyötyä jollekin toiselle.
Eniten yllätti se, ettei kipuja todellakaan ollut oikein missään vaiheessa, hyvät lääkkeet. Ja toiseksi eniten yllätti se, miten kummalliselta ja jopa vastenmieliseltä tuntuu tunnoton alahuuli ja –leuka. Tämä vaikeuttaa myös juomista lasista ja syömistä lusikalla. Huuli ja leuka kihelmöivät välillä eikä hermo ole vaurioitunut, joten eiköhän se tuntokin sieltä palaa jossain vaiheessa.
Osastolla olo oli mukavaa ja mielestäni 2 päivää siellä oli oikein hyvä aika. Ruoka oli hyvää ja oli helpottavaa kun se tuli valmiina eteen. Sai oikeasti keskittyä vain lepäämiseen ja toipumiseen. Kiitin ja kehuin hoitajia kotiinlähtiessä hyvästä hoidosta, ei voi valittaa mistään ja hyvä niin.
Vinkkejä:
- Käy kaupassa ennen leikkauspäivää ja osta kaikkea mahdollista valmiiksi. Muista myös pillit. Ja kannattaa varata myös kylmägeelipusseja pakkaseen, ainakin 2 kpl, jotta toinen on aina jäätymässä.
- Ota sairaalaan mukaan kännykän laturi ja luurit (tai tabletti tms.), aika kuluu rattoisammin. Olin varannut myös lukemista, mutta se jäi jostain syystä.
- Minulla oli mukana oma bepanthen, se tuli tarpeeseen suupieliin ja huuliin