Maiskiksen projekti

[Maiskis]

Pitää tulla kirjoittamaan jossain välissä oikein ajan kanssa, mutta nyt nopsaan vaan, että leikkaus ohi ja hyvin meni. Eilen pääsin kotiin ja olo parempi kuin ikinä uskalsin toivoa. Toki leukaa jomottaa, mutta ei ihan hirveetä turvotusta eikä missään välissä kipuja. Mutta hengissä siis ja parempi kuvaus tulossa.

[Maiskis]

BSSO Tyks 19.4.2016

Saavuin Tyksiin 8:00, jolloin oikoja kiinnitti leikkauskoukut, tähän meni n. 10 minuuttia. Sitten kipaisin yläkertaan odottamaan leikkaukseen pääsyä. Pääsinkin aika pian vaihtamaan sairaalavaatteet päälle ja pötköttelemään heräämöön, koska olin saapunut paikalle niin hyvissä ajoin. N. 9:30 sain esilääkityksen ja n. 10:00 siirryin leikkaussaliin. Kiipesin leikkauspöydälle, sain myssyn päähän ja antureita sinne tänne. Sitten selälleen pöydälle, tyyny polvien alle ja ihanan lämmin peitto päälle. Kanyylia varten piti vähän koputella suonia, koska olivat jännityksen takia hävinneet. Mutta hyvin saivat kanyylin laitettua. Laittoivat puudutusainetta suoneen, koska nukutusaine saattaa kirvellä. Sitten leikkurin väki totesi, että on valmista. Kasvojen eteen tuotiin maski ja puudutuainetta alkoi tulla kanyylin kautta. Joku totesi, että syke nousee ja viimeinen muistikuvani onkin , että selitin sykkeen nousua sillä, että nukutuaine todellakin kirvelee, tuntui epämukavalta. Sitten tuli uni.
Seuraava muistikuva on heräämöstä kylmäpussit poskilla. Torkahtelin vähän väliä. Jossain välissä kirurgi kävi kertomassa, että leikkaus meni niin hyvin kuin vain voi, kesto oli ollut 2 h 20 min. Kyselin kännykän perään ja torkahtelin taas. Ensimmäisen viestin kotijoukoille olen lähettänyt 15:20, mutta se olisi ollut mahdollista jo aikaisemmin jos luuri olisi ollut hollilla. Tässä vaiheessa olin jo yhden pillimehunkin imaissut ja ihmetellyt kännykkäkameran kautta vähäistä turvotusta sekä puheen sujumista. Lääkitys oli ilmeisen hyvä, sillä ei ollut kipuja ja kännykästä löytyneet viestit ovat yltiöpositiivisia. Jäätelöäkin nautin heräämössä, mutta se oli hankalampaa, sillä alahuuli ja –leuka olivat tunnottomat.
Sitten alkoi kyydin odottelu osastolle. Kyydin piti tulla 16:00, mutta saapui lopulta muutaman kyselyn jälkeen 17:00, paikka oli siinä vaiheessa jo mennyt kiinni, taisin olla viimeinen potilas. Ambulanssilla matkustaminen oli vaivatonta, paareilla mentiin, ja matka oli lyhyt. Osasto sijaitsi Tyksin T-sairaalassa, B-osassa, korva- ja suusairauksien osastolla. Huone oli kahden hengen huone omalla vessalla ja suihkulla, sänkyjen välissä kunnon sermi, joten yksityisyyttä oli riittävästi.
Osastolla sain neljän tunnin välein kortisonia ja antibioottia kanyylin kautta. Särkylääkkeenä oli Buranaa ja aamuin illoin jokin pitkävaikutteisempi ”huumelääke”, jonka nimeä en muista. Osastolla sain taas kylmäpussit poskilleja torkuin iltapalaan saakka, heräilin omaan kuorsaukseeni vähän väliä, koska nukuin suu auki ja selällään. Voi kämppisparkaa. Ekalle vessakäynnille pitää pyytää hoitaja mukaan, mutta kun soitin kelloa niin tämän toisen hoitajan mukaan pärjäsin itsekin, ja niin pärjäsinkin. Ekana iltana vedin pillillä mehukeittoa ja mehua. Imeminen vaikeutui koko ajan turvotuksen takia. Sain jääpaloja imeskeltäväksi, jotta suun sisäinen turvotus laskisi. Ensin piti kyllä sulatella paloja, että ne mahtuivat hampaiden välistä suuhun. Laitoin mehulasiin sulamaan, niin sain samalla jäähdytettyä mehuakin, kätsää. llta meni telkkaria katsellessa ja kylmägeelipusseja pidellessä, hoitajat kävivät vaihtamassa ne uusiin kylmiin kelloa soittamalla.
Ensimmäinen yö sairaalassa meni yllättävän hyvin pikkupätkiä nukkuessa ja kylmäpusseja vaihtaessa. Aamulla sain kortisonipiikin käsivarteen, koska se on pidempivaikutteisempi ja laitettiin aamun kontrollikäyntiä varten. 10:00 menin taksikyydillä hammasklinikalle, kävin ensin röntgenissä ja sitten hammaslääkäri tutki ja kirurgi sekä oikoja kävivät moikkaamassa. Haavat näyttivät hyvältä ja sain kumilenkit suuhun, jänislenkit ja kaksi päällekkäin. Lenkit saa poistaa syödessä ja iltaisin pitää vaihtaa uudet. Sain jonkinsortin pinsetit lainaan helpottamaan lenkkien vaihtoa. Suosittelivat ottamaan kännykkäkuvan lenkeistä, jotta osaan laittaa ne samalla tavalla itse. Kuulemma tämän osaa pian tehdä ilman peiliäkin, sitä vähän epäilen. Kaikki totesivat turvotuksen olevan erittän vähäistä, yleensä kuulemma tullaan enemmän hamsterin näköisenä. Kylmäpussien käyttö varmasti vaikuttanut. Muutenkin kehuivat hyväkuntoiseksi, yksi luuli, että olin jo kotiutumassa. Sitten taksilla takaisin osastolle.
Osastolla aloin ottamaan kuvaa lenkeistä. Tämä olikin haastavaa. Suupielet olivat aivat rikki ja hellänä, toisessa kädessä kännykkä ja toisella yritin levittää suuta. Huh, mutta jotenkin onnistuin. Lisäksi piirsin vielä varmuuden vuoksi paperillekin, että mistä hampaasta mihin ne pitää laittaa. Tässä kohtaa oli ekan kerran tuskainen olo, että miten ikinä saan tuon homman tehtyä. Ja pelotti lähteä sorkkimaan pinsettien kanssa suuhun lähelle haavoja.
Päivä meni torkkuessa, telkkaria katsellessa ja lisäksi katsoin sarjoja kännykästä, oli kuulokkeet mukana. Toisen päivän iltana meinasi ekan kerran harmittaa oikein kunnolla juuri noiden kumilenkkien takia. Mutta kun sain ne onnistuneesti poistettua, syötyä iltapalan, huuhdeltua suun ja laitettua lenkit takaisin, olo parani taas. Tuli fiilis, että hyvä tästä tulee.
Toinen yö meni myös pätkissä ja kylmäpusseja pidellessä. Hoitajat oppivat pian, että tulivat jo valmiiksi kylmäpussien kanssa kun soitin kelloa. Yksi ihmetteli, että eivätkö posket ole jo aivan jäässä. No kyllä, mutta silti kylmä tuntui älyttömän hyvältä.
Toinen aamu osastolla. Sain syötyä aamupalan viimeistä pisaraa myöten, mannavelliä ja mehukeittoa pillillä. Kävin suihkussa ja vaihdoin luottavaisesti jo omat vaatteet päälle. Hoitaja otti kanyylin pois kun olin saanut viimeiset antibiootit ja kortisonit. Alkoi kyydin odottelu kontrollikäynnille, joka oli 10:45, katsoin taas pari tv-ohjelmaa puhelimesta.
Kontrollikäynti alkoi röntgenkuvilla. Sitten lääkärille. Haavat näyttivät edelleen hyviltä. Sain vielä yleisohjeita syömiseen, suun huuhteluun ja peseytymisiin. Lisäksi sain reseptit särkylääkkeisiin, Burana ja Panacod, sekä antibioottiin, V-Pen Mega. Lääkäri kirjoitti myös sairaslomatodistuksen 22.5.2016 asti eli reilu 4 viikkoa. Kirurgi kävi nopsaan tervehtimässä ja katsomassa röntgenkuvan. Lopullinen ulkonäkö selviää vasta 3 kk:n päästä, mutta jo nyt kuvista näki, että alahuulen alla oleva kuoppa on tasoittunut. Alahuulen ja –leuan tunnottomuudesta ei pidä vielä olla huolissaan, voi kestää 1 kk – 1 vuosi. Sain seuraavat käyntiajat, joista ensimmäinen ensi ma 25.4, tällöin poistetaan posken ulkopuolella olevat tikit. Sitten pääsinkin kotiin, mies tuli hakemaan.
Kotona pari ekaa päivää menivät aika lailla pötkötellessä. Onneksi olin käynyt valmiiksi kaupassa, joten koko ajan löytyi mieleistä imettävää eikä nälkä päässyt kovin pahaksi missään vaiheessa. Muutaman kerran koitin syödä pikkulusikalla, mutta sen jälkeen leuat olivat aina niin väsyneet, että totesin pillin olevat vielä parempi vaihtoehto. Eikä tartte noita lenkkejäkään sitten koko ajan irroitella. Saan pillin menemään hyvin tuolta sivusta kun hampaiden pinnat eivät tällä hetkellä ota yhteen muualta kuin edestä ja takaa.
Jännä ollut huomata, että nyt onkin mukavampi olla noiden kumilenkkien kanssa kuin ilman. Aina kun ottaa ne pois ,tulee kummallinen olo, että leuka on liian irrallaan.
Kotona ollessa olen syönyt Buranaa neljän tunnin välein ja yöksi olen ottanut yhden Panacodin. En halua testata vielä tuleeko kipuja, jos lääkitystä vähentää. Aamuisin on hetken vähän heikompi olo, mutta paranee kun saa aamupalaa koneistoon.
Tänään on viides päivä leikkauksen jälkeen ja olo aika reipas. Kävimme koko perhe pienellä kävelyllä meren rannassa ja se teki kyllä hyvää. Eilen huomasimme, että kaulaan on ilmestynyt mustelma, tai kellermä, ihan kuin olisi kuristettu, hurjan näköinen.

Tästä tuli pitkä raportti, mutta yritin kirjoittaa niin paljon kuin muistin. Itse olen lukenut tätä foorumia paljon ja siitä oli kyllä hyötyä leikkaukseen valmistautumisessa. Toivottavasti tästäkin on hyötyä jollekin toiselle.
Eniten yllätti se, ettei kipuja todellakaan ollut oikein missään vaiheessa, hyvät lääkkeet. Ja toiseksi eniten yllätti se, miten kummalliselta ja jopa vastenmieliseltä tuntuu tunnoton alahuuli ja –leuka. Tämä vaikeuttaa myös juomista lasista ja syömistä lusikalla. Huuli ja leuka kihelmöivät välillä eikä hermo ole vaurioitunut, joten eiköhän se tuntokin sieltä palaa jossain vaiheessa.
Osastolla olo oli mukavaa ja mielestäni 2 päivää siellä oli oikein hyvä aika. Ruoka oli hyvää ja oli helpottavaa kun se tuli valmiina eteen. Sai oikeasti keskittyä vain lepäämiseen ja toipumiseen. Kiitin ja kehuin hoitajia kotiinlähtiessä hyvästä hoidosta, ei voi valittaa mistään ja hyvä niin.
Vinkkejä:
- Käy kaupassa ennen leikkauspäivää ja osta kaikkea mahdollista valmiiksi. Muista myös pillit. Ja kannattaa varata myös kylmägeelipusseja pakkaseen, ainakin 2 kpl, jotta toinen on aina jäätymässä.
- Ota sairaalaan mukaan kännykän laturi ja luurit (tai tabletti tms.), aika kuluu rattoisammin. Olin varannut myös lukemista, mutta se jäi jostain syystä.
- Minulla oli mukana oma bepanthen, se tuli tarpeeseen suupieliin ja huuliin

[Bonnie]

Hei Maiskis, onpa mukava kuulla, että leikkaus meni hyvin ja voit tilanteeseen nähden hyvin. Erittäin kannustavaa lukea tämmöisia juttuja, kun oma leikkaus on tulossa. Sain tietää, että leikkaukseni on kesäkuussa, 14.päivä. Joten, nopeasti se sitten tuli ja jännityksellä odotan. Kesä tulee siis menemään ilman grilliherkkuja ja muuta kesään kuuluvaa herkkua, jäätelöä lukuunottamatta, mutta eiköhän sitä nyt yhden kesän kestä....
Kiitos tuosta listasta mitä kannattaa hankkia ennen leikkausta. Kylmägeelipusseja saa ilmeisesti apteekista? Ilmeisesti eivät ole kertakäyttöisiäkään, jos niitä saa pakastimessa jäädytellä?
Huomenna minulla on suuhygienistille aika. Tunnin aika kuulemma ja yritin saada aikaa vaihdettua, kun aikainen aamuaika aiheuttaa hieman ongelmia lasten suhteen, mutta en saanut vaihdettua aikaa! Seuraava aika olisi kuulemma ollut vasta leikkauspäivänäni.... hmm, hieman ihmeellistä. Mutta, ei auta, pakko järkätä niin, että lapset selviää aamulla.....

[Maiskis]

Hei Bonnie, sinullakin leikkaus lähenee, varmasti jännittävää. Kyllä sä pärjäät kesällä soseutetulla ruualla, sekin aika menee nopeasti. Ja juu, ostin apteekista kylmägeelipussit, eivät ole kertakäyttöisiä. Ja voihan noille olla käyttöä jatkossakin, voi käyttää päänsärkyyn tms. Eivät vie paljoa tilaa pakkasessa.

Eilen kävin kontrollissa kirurgin luona. Hän nappasi posken ulkopuolella olevat tikit pois. Suun sisällä olevat haavat näyttävät kuulemma hyviltä. Hiukan muutettiin kumilenkkien asentoa. Tuntoa testattiin silmät kiinni, ja kuulemma sen verran tuntuu kuin pitääkin. Jatketaan soseruualla ja iskuja leukaan pitää välttää. Kyselin onko parempi syödä pillin vai lusikan avulla, niin kuulemma lusikan. En tajunnut kysyä onko tähän joku syy. Joka tapauksessa tehdään niin kuin lääkäri määrää, vaikka lusikalla syöminen onkin hitaampaa ja sotkuisempaa. Oma oikoja oli myös paikalla. Viikon päästä uusi kontrolli.Meiltä ajomatka Tyksiin on noin tunnin verran ja mies lähti kuskiksi ja ihan hyvä niin, jotenkin on vielä aika väsynyt ja torkuinkin menomatkan.

Tänään on viikko leikkauksesta. Vointi paranee päivä päivältä, turvotus jo hyvin minimaalista. Kaula on keltainen. Buranaa vedän vielä neljästi päivässä, mutta Panacodin taidan jättää tänä iltana ottamatta. Parina aamuna ollut hiukan huimaava olo ja testaan johtuuko tuosta lääkkeestä. Ruokahalu on hyvä! Tänä aamuna sain syötyä lautasellisen peruskaurapuuroa pikkulusikalla ja ai että maistui hyvältä, vaikka aikaa syömiseeen menikin. Olen soseuttanut blenderillä norminakki- ja kalakeittoa ja tuo perussafka maistuukin kaikkein parhaiten. Tänään teen perheelle perunasosejauhelihalaatikkoa ja samaa meinasin itekin vetää, löystän sitä vain vähän.

Kotihommia jaksan tehdä aika kivasti, mutta yleensä jossain vaiheessa tulee "tuskan hiki", ja on pakko laittaa pitkäkseen. Olen katsonut Ruudusta, Katsomosta ja Yle Areenasta ohjelmia hyvällä omatunnolla.

[Bonnie]

Hei Maiskis, tosi hienoa, että toivut noin hyvin! Ja että tuo ruokailukin onnistuu noin hyvin. Se onkin niin tärkeää, olo menee niin heikoksi, jos ei saa tankattua kunnolla. Aika outoa, mutta itseäni ei tuo leikkaus sinällään pelota niin paljoa, enemmän hirvittää se aika, kun ei pysty syömään kunnolla. En ole mitenkään koolla pilattu, vaikka olenkin isoruokainen, joten helposti tässä menee ihan veltoksi, jos pelkällä smoothiella ja valmiskeitoilla pitää pärjätä. Jostain luin, että jopa ruisleipää voi soseuttaa, pitää kokeilla sitäkin sitten..

MInua jäi ihmetyttämään, kun sanoit, että sinulta on otettu posken ulkopuoliset tikit pois. Tuleeko alaleuan leikkauksessa ulkopuolellekin tikkejä? Olen saanut käsityksen, että sisäpuolelle vain...?

Tsemppiä paranemiseen sinulle!

[Maiskis]

Mulla oli vähän sama, leikkaus ei pelottanut, mutta ruokailu hirvitti kun syöminen on kuitenkin niin kivaa. Ja aika hyvin tässä keksii kaikkea kiinteämpääkin mitä voi syödä purematta. Eilen illalla tein munakasta ja kylläpä maistui hyvältä.

Posken ulkopuolella oli tosiaan ihan pienet tikit, haavat oli tehty että joku pora oli saatu sitä kautta. Mutta nämä on tosi pienet haavat, tikkejä ei ollut varmaan montakaan eikä pitäisi jäädä minkäänlaista arpea. Mulla ne oli tuolla vähän leukaluun yläpuolella.

[Bonnie]

Ok, kiitos tiedosta. Kuulostaa "kivalta", pora posken läpi.... No, eiköhän siitä selvitä!

[noppa]

Ravinnonsaanti kyllä minuakin hieman pelotti. Onneksi pystyi pehmeitä syömään ja se helpotti kummasti. Söin jonkun verran myös apteekista saatavia energia valmisteita. Pidempi aikainen puuhastelu ja kävely vei voimat ja oli pakko nukkua ja levätä. Pidin pitkään kylmäpakkauksia poskilla. Se hämmästytti, kun käskettiin vaihtaa kylmäpakkaukset kuumiin. Molempien silmien alustoihin tuli mustelmat ja posket ja naama oli pitkään turvoksissa. Pikkuhiljaa kuntokin kohosi. Ulkona en oikein kehdannut käydä ja kävin sitten vähän hämärässä. Kävely selvästi auttoi toipumisessa. Tahdon myös toivottaa Maiskis kaikkea hyvää kuntoutumiseen!

[Maiskis]

Kiitos noppa!

Leikkauksesta on huomenna 2 viikkoa ja tänään oli käynti Tyksissä ja kaikki oli hyvin. Kirurgi poisti tikit ja kehui, että hyvältä näyttää sekä purenta että haavat. Nyt pitää alkaa jumppaamaan kolmesti päivästä leukoja, avata 10 kertaa suu niin auki kuin saa ja laskea kymmeneen. Ja pehmeää leipää saa jo syödä, wautsi wau. Alahuulen ja -leuan tunto on hänen mukaansa viikkoihin nähden hyvä, palautuminen on nopeinta 3 vk - 3 kk leikkauksesta. Sitten kävin vielä omalla oikojalla, hän kiinnitti yhden irronneen leikkauskoukun. Hän vähän päivitteli takahampaiden kuntoa, ientulehdus. Nyt pääsen vihdoinkin pesemään hampaat kunnolla pehmeällä harjalla takaa asti (ainakin olin ymmärtänyt, että tähän asti sain pestä vain etuhampaita harjan kanssa, korjatkoon joku jos parempi tieto...). Sen tein heti kotiinpäästyäni, aah, mikä raikas olo suussa. Ja Corsodylilla jatketaan edelleen ainakin parin päivän verran. Seuraava käynti vasta 30.5. Sitten otetaan röntgenit ja tapaan sekä kirurgin että oikojan.

Mustelmaa on enää ihan hieman kaulalla ja vointi hyvä. Fyysinen kunto vähän heikompi kuin normisti, esim. en jaksanut imuroida koko huushollia kun alkoi jo heikottamaan. Tämä ei ollut suuri murhe, mies sai hoitaa loput. Samoin kävely ja pyöräily hengästyttävät enemmän kuin normaalisti. Ruokaa syön muussattuna pikkulusikalla. Olen tosi onnellinen, että pilliruokavaihe oli niin lyhyt (toki juodessa edelleen käytän pilliä), voin syödä suht samaa ruokaa kuin muukin perhe. Se helpottaa kovasti. Särkylääkkeitä en ole tainnut käyttää enää viime pe tai la jälkeen.

Sairalomaa jäljellä vielä tämä ja kaksi seuraavaa viikkoa ja sääkin suosii. Joten mikäs tässä on parantuessa.

[Maiskis]

Tänään leikkauksesta 3 viikkoa ja vointi hyvä, mustelma on lähtenyt kokonaan. Suuta jumppaan kirurgin ohjeiden mukaan. Pari ekaa kertaa tuntui häijyltä kun pelotti, että jos joku paikka menee kuitenkin rikki, mutta nyt sujuu jo hyvin. Tunto poissa edelleen, kihelmöinitä jatkuvasti. Leivän syönti jäi yhteen kertaa kun sekään ei tuntunut miellyttävältä alahuulen tunnottomuuden vuoksi, pelkään purevani huuleen epähuomiossa. Hampaita pesen hartaudella ja luulen, että takahampaatkin ikenineen ovat jo hyvässä kunnossa.
Kävelyllä käyn päivittäin, se tekee päälle hyvää, ja kunto kasvaa, enää ei hengästytä niin pahasti. Ja mikäs näillä keleillä on ulkoillessa. Sairaslomaa vielä tämä ja ensi viikko.