Veedan alaleukaremontti

[Veeda]

Hei teille forumisteille! Aivan aluksi on sanottava, että onpa mahtavaa, että tällainen keskustelupalsta on olemassa. Teidän muiden käyttäjien jakamat hoitokertomukset ja kokemukset ovat olleet aika lailla kultaakin kalliimpaa luettavaa valmistautuessani tulevaan oikomistaipaleeseeni, mikä starttaa nyt tänä syksynä.

Ruudun takaa huhuilen siis minä, 18-vuotias naishenkilö Keski-Suomesta, jonka leuka on konstaillut aina siitä asti kuin muistan - aivan pienenä käytössäni oli muovihärpäke, joka laitettiin öisin suuhun hampaiden kasvua ohjailemaan, ja muutaman vuoden kokeiluna oli myös päävetoinen yökoje joskus esiteini-ikäisenä - sen käyttö lopetettiin kuitenkin tuloksettomana kojeen jatkuvan tippumisen ja motivaation loppumisen myötä. Nelisen vuotta sitten alkoi minua toden teolla vaivata leukaluun naksuminen ja nyt myöhemmin oirekuvaan on ilmestynyt myös sinnikäs pää-, niska- ja leukasärky. Myös bruksaustaipumus on tässä vuosien varrella vain pahentunut, mikä ajoi minut lopulta viime keväänä pikkukyläni oikomishoitajan puheille.

Ja siitähän alkoikin pyörät pyörimään. Kerrottiin, että tiedossa olisi hieman isompi operaatio kuin alun perin ajattelinkaan. Vuosien oikomishoito ja mukaan vielä leikkaus isolla ällällä - sellaisia sanoja, mitä 17-vuotias ei ihan mielellään heti kuule! Mitään ei tuolloin onneksi tarvinnut vielä päättää, ja sain lähetteen Keski-Suomen keskussairaalan hammaspolille samalle syksylle (-15) sekä muovikojeen kuluneita hampaitani bruksaukselta suojaamaan. KSSHP:ssä sitten annettiin liikkeitä purukaluston rentouttamiseen, valtavasti tietoa leuan TMD-häiriöistä, kehotuksen vielä miettiä asiaa ja kevääksi -16 ajan, jolloin hommaa voitaisiin lähteä viemään eteenpäin. Vaikka leikkausajatus ei silloin erityisesti innostanut, ajan kuluessa omat oireet kuitenkin kummittelivat entistä enemmän ja tieto siitä, ettei vaiva itsestään häviäisi ohjasivatkin minut lopulta lähtemään mukaan operaatioon, jonka lopuksi minulla on toivottavasti suorat hampaat ja moitteettomasti toimiva purukalusto!

Nyt kesäkuussa -16 sain suuhun sopivan määrän diagnooseja alaleuan retrognatiasta syväpurentaan sekä leukanivelen dysfunktio-oireyhtymään. Nyt kun ikävät piparmintun makuiset massamallit on saatu jo pois alta lähtee tämä remontti kunnolla käyntiin elokuussa, jolloin loput viisaudenhampaistani poistetaan ja saan takahampaisiini rautatapit + kumilenksut hampaiden asentoa korjaamaan. Syyskuussa tulee käyttöön hammasraudat ylähampaisiini ja puolen vuoden kuluttua myös alahampaani saavat rautaisen koristelun - suunnitelmissa olisi, että raudat pysyisivät suussa yhteensä sen puolisentoista vuotta. Rautojen jälkeen saan ilmeisesti jonkinnäköisen ylläpitokojeen ½ vuodeksi ja näin noin kahden vuoden päästä olisi edessä leukaleikkaus, jossa alaleuka murretään (ääk!) ja sitä siirretään 7-8 mm eteenpäin. Pitkiä mutta samalla aika jänniä aikoja on siis tiedossa!

- Veeda

[Maiskis]

Tervetuloa mukaan ja tsemppiä taipaleellesi!

[Veeda]

Kiitos toivotuksista ja tsempeistä Maiskis, niitä tarvitaan!

Ja sitten päivitystä! Operaatio nytkähti taas eteenpäin kahdeksas päivä kun oikean puolen molemmat viisaudenhampaat napattiin irti. Yläleuan kasi lähti nätisti irti kiskaisemalla (joskin suuta käskettiin pitää aivan pienesti auki ja asentoa vaihdettiin niin, että jalat olivat hoitopöydällä korkeammalla kuin pää, lieneekö johtuneen helpommasta kiskaisuasennosta vai olikohan hammas kasvamassa omituiseen asentoon?) mutta alaleuan moinen olikin sitten kinkkisempi kaveri.

Ensimmäisenä leikattiin ien auki, sitten pilkottiin hammasta ja sen jälkeen alettiin paloja kiskomaan irti - ennen operaation loppua yksi hampaanpala vielä katkesi (sellaisen hyvin epämiellyttävän naks-äänen säestämänä jota ei ihan mielellään suustaan kuule!) mutta lopulta lähti sekin kaveri irti.

Leuka ei vieläkään ole täysin kivuton ja kipulääkkeistä joutui ottamaan väkipakolla pesäeron vasta eilen, mutta siitä huolimatta kiva taas huomata olevansa ainakin tässä asiassa voiton puolella. Tämä leikkaus kyllä herätti tajuamaan sen, että tämä taisi olla vain kevyttä lämmittelyä verrattuna siihen parin vuoden päässä olevaan leuansiirtoleikkaukseen mutta hei, mitäs sitä noita etukäteen miettimään.

Ensi viikolla taas tapaamista KSSHP:n suupolin porukoiden kanssa, toivottavasti silloin ollaan ihan kymppikunnossa!

PS. Piece of advice niille, jotka viisurileikkaukseen joutuvat - jos lääkäri uskoo sun pärjäävän kotona reseptivapaalla burana-panadol -linjalla, purnaa niin kauan kunnes saat kovemmat mössöt. Se ilo nimittäin pahimmillaan vaatii hermolääkkeiden napsimista karkkien tavoin.

[Veeda]

Tänään oli käynti KSSHP:llä ja opinpahan (taas) jotain uutta - luulemieni rautatappien sijasta (joilla jotkin hampaat saataisiin suoraksi) minulle laitettiinkin kutoshampaiden väleihin silikonityynyt. Niiden tulisi siis kasvattaa rakoa ja ahdasta kohtaa niin, että sen ympärille saisi sitten hammasrautoja laitettaessa jonkinnäköinen rautainen häkkyrä, josta rautojen laitto alkaisi... Tai näin ainakin ymmärsin, olen vieläkin aika hukassa tämän termistön äärellä.

Vaikka varoitettiin, että hampaita voi vähän tyynyt särkeä, ei näin 12 tunnin pidon jälkeen nämä mitenkään erityisiltä tunnu - vähän niin kuin olisi jotkin isommat ruoanpalat jääneet hampaiden väleihin kiinni. Myös jotain kovempaa purressa tyynyt menevät vähän syvemmälle, mikä sitten jättää tunteen hampaiden siirtymisestä, mutta ei mitään sen kamalampaa.

Ensi viikon perjantaina on sitten aika laittaa raudat ylähampaisiin ja suuhygienisti vilautti ensimmäistä kertaa ajatusta siitä että raudat voisivat olla suusta pois jopa jo vuoden (!) kuluttua. Eihän noita voi tietää kun kristallipalloa ei ole, mutta toivotaan, että hampaat lähtisivät kiltisti siirtymään omille paikoilleen - about nätissä rivissä kun kaikki ovat jo nyt.

Lisää päivittelyä sitten varmaan ensi viikolla ja toivottavasti ei hampaita särje silloin ihan överisti!

[Tiina]

Takahampaisiin tulevaa häkkyrää kutsutaan renkaaksi. Sen ulkosivuihin tulee pienet putket, joihin oikomisraudat pujotetaan. Se toimii koko oikomisen ankkurina.

[Veeda]

Kiitos Tiina selvityksestä, sanastoa selvitetään sitten termi kerrallaan operaation edetessä!

Mutta, mutta. Raudat siirtyivät sitten lokakuulle kun laittoaika jouduttiin perumaan toimenpiteen suorittajan sairastuttua. Viimeviikkoinen renkaiden asentaminen osoittautuikin siis turhaksi ja ohjeeksi tulikin kaivaa kaikki neljä mokomaa pois ja samanlaiset asennetaan sitten uusiksi kuukauden päästä.

Mikäs kiire valmiissa maailmassa tämänkään operaation kanssa, mutta työttömän budjettia meinaa nuo turhat +40 euron poliklinikkamaksut vähän kirpaista! Noh, peukut pystyyn sen puolesta, ettei noita jatkossa enää lisää tulisi.

[Veeda]

Hammasoperaationi d-day koitti vihdoin 13.10.2016 kun ylähampaani saivat päällensä rautaisen koristelun. Nyt kun laitosta on kulunut jo hyvä tovi, taitaa olla aika päivitellä omia tunnelmia uusien rautojen kanssa.

Kiinteitä rautoja minulle ei ollut ollut koskaan aiemmin, joten ennakko-odotuksia tai –luuloja minulla ei rautoihin liittyen liiemmin ollut. Tutuilta kysellessäni osa kuvaili omia hammasrautakokemuksiaan värikkäin sanankääntein elämän kamalimmaksi ja kivuliaimmaksi kokemukseksi kun taas toiset ohittivat kysymykseni olankohautuksilla ja ”ei se nyt niin kamalaa ollut”-lausahduksilla. Varsin yksilöllisiä kokemuksia kaikilla siis tuntui olevan!

Vastaanottohuoneeseen päästyäni brakettien ja langan asennukseen kului kaiken kaikkiaan parikymmentä minuuttia, jonka jälkeen sain myös ohjeet siitä, miten hampaita hoidetaan rautojen kanssa ja mitä ensimmäisiltä päiviltä rautojen kanssa pitäisi odottaa. Sain myös mahdollisuuden kysellä enemmän tai vähemmän fiksuja kysymyksiä hammasraudoista sekä niiden kanssa elämisestä ("kuumenevatko raudat saunassa" on meikäläisen mielestä ihan relevantti kysymys! ) Kärsivällisen vastailun jälkeen suuhygienisti pisti mukaani vielä aloituspaketin, jossa oli mukana pari hampaanväliharjaa, vahaa ja pienempiä hammastikkuja. Kokonaisuudessaan yläpuolen kojeistukseen ja turinointiin meni nelisenkymmentä minuuttia, joten aika tehokasta touhua!

Aivan ensimmäisenä toimenpidehuoneesta päästyäni oli pakko lähteä naistenhuoneeseen katsastamaan uusi purukalusto ja eihän ne nyt lainkaan pöllömmän näköiset olleet. Hetken aikaa peilikuvalle irvisteltyäni aloin itse asiassa fiilistelemään rautojani ja ”hammaskorut” tuntuivatkin ihan mukavilta uusilta tuttavuuksilta. Reality check tuli kuitenkin heti hammaspolin ovista ulos käveltyäni kun hoksasin, että olin jättänyt lounaan syömättä ennen kojeistusta ja suuntasin suoraan kahvilaan. Siellä hammasrautojen varjopuolet tulivatkin nopeasti esille aristavan hammasrivini protestoidessa jokaista varovaista näykkäisyä jotka ruoasta nappasin jonka jälkeen sain äimistellä sitä ruoantähteiden määrää, mikä oli jäänyt brakettien ja koukkujen ympärille.

Ensimmäisenä iltana hermotkin alkoivat olla ääriasentoon kiristettyinä, kun puhuminen oli epämääräistä viheltelyä ja sihinää (f- ja s-kirjaimet olivat erityisen vaikeita!) ja raudat alkoivat painamaan hampaita oikein tosissaan. Koukkujen takia vereslihalla olleet posketkaan eivät erityisesti mieltä ylentäneet, joskin pelastukseksi siihen särkyyn oli aloituspaketin ortodonttinen vaha, jota ensimmäiset päivät saikin käyttää runsaasti suun rauhoittamiseksi.

Ehdottomasti vaikein asennoitumiskysymys rautojen kanssa oli se hampaiden puhtaanapito. Ensimmäisenä rauta-aamuna hampaiden pesuun, purskuttamiseen ja lankaamiseen meni hammasvälien kanssa kiroillessa yli vartin verran aikaa, ja jokaisen ruokailun jälkeen ruoantähteiden irrottelu mitä mielikuvituksellisimmista väleistä on tosiaankin vähän uuvuttavaa puuhaa. Onneksi sekin homma lähti luistamaan pienen harjoittelun jälkeen!

Muutaman säryntäytteisen ja vähäunisen yön jälkeen rautojen kanssa eläminen alkoi kuitenkin luistamaan – suunnilleen viikossa oli jatkuva särky loppunut ja nyt näin vähän vajaa kuukausi asennuksesta ei suuta enää haittaa muiden kuin sitkeiden karkkien, omenien ja myslin syöminen. Vapaamman syömisen lisäksi myös suun poskipinnat ovat sopivasti vahvistuneet niin, ettei rakkoja tule enää ihan niin helposti eikä esimerkiksi hymyilykään aiheuta tuskanirvettä! Ensimmäinen kiristyskertakin on edessä vähän yli viikon päästä, joten rattaat alkavat toden teolla pyörimään.

PS. Raudoista on löytynyt yksi puoli, joka on yllättänyt positiivisesti – etuhampaiden ollessa nyt aika hellinä on kynsien pureskelu jäänyt kokonaan pois ohjelmistosta. Jos kaikki siis menee nappiin, on tuo huono tapa jäänyt unholaan ja parin vuoden päästä on meikäläisellä sekä hampaat että kynnet kondiksessa!

[miisa]

Tuo hampaiden putsaus, I feel you! :'D Ehdottomasti oikomishoidon ärsyttävempiä puolia että hampaiden huolellinen putsaus vie paljon enemmän aikaa kuin aiemmin... Toi vaha on pelastus, itelläkin raudat on hangannut välillä toisesta ja välil toisesta paikasta ja vahaa on kyllä mennyt. Toivottavasti hampaat ja kynnet on kondiksessa parin vuoden päästä, se on tosiaan vaa asennoitumiskysymys :'D

[Veeda]

Oho, onpahan venähtänyt aikaa viime päivityksestä, uutta siis pitkästä aikaa tulille!

Nyt ollaan siinä pisteessä, että ylähampaat ovat leikkausta varten aivan oikeilla kantimillaan, yläkakkosten ja –kolmosten väliin on tehty raot leikkausta varten ja peilistä katsoessa näkyy oikein suora ja nätti hammasrivi. Alahampaat ovat kuitenkin olleet vähän kimurantimpia. Syväpurennan ja bruksaamisen takia yläpuolen takahampaisiin muotoiltiin helmikuussa väliaikaiset korokkeet, jotta alahampaiden raudoitus mahtuisi kunnolla suuhun. Saman kuun lopuilla sainkin alahampaisiin raudat, mutta ensimmäinen braketti irtosi jo samana päivänä kulmahampaiden paukuttaessa raudan irti. Tämän takia takahampaiden korokkeita nostettiin, mutta vielä tähänkään päivään mennessä ei alaraudoitus ole pysynyt ehjänä seuraavalle polikäynnille asti kovan yöbruksauksen takia. Helpotusta on kuitenkin tiedossa kun heinä-elokuun kieppeillä saan yöllä pidettävän purentakiskon lihaksia rentouttamaan ja hampaita suojaamaan, ja siten kulmahampaat tai raudat eivät (toivottavasti) ota enää hittiä!

Aiemmin varovasti lupailtu vuoden oikomishoito ennen leikkausta näyttää pitävän varsin hyvin, sillä leikkausaikaa on nyt kaavailtu v. 2017 marras-joulukuulle (!) – olo on aika innostunut, mutta samalla operaatio on alkanut jo hieman askarruttaa ja olenkin operaatioon vähän yrittänyt valmistautua muun muassa kohottamalla kuntoa ja pistämällä korvan taakse sose- ja mössöruokareseptejä kriittisimpään vaiheeseen. Nyt vain peukut pystyssä, että joulukinkku maistuu hyvältä myös blenderin jälkeen.

Kokonaisuutta ajatellen tässä siis voisi melkein heitellä kärrynpyöriä, koko homma on mennyt verrattain aivan tajutonta vauhtia eteenpäin – marraskuussa asennetut yläpuolen hammasraudat ovat nyt aivan oikeilla uomillaan, ja helmikuussa kiinnilaitetut alaraudat ovat nekin vain muutaman kuukauden päässä optimaalisesta tuloksesta. Tarkan hoidon tuloksena hampaat ovat myös noin yleensä paremmassa (ja kiiltävämmässä!) kunnossa kuin ikinä ennen, mikä on sekin pelkkää plussaa.

So far so good.

[Etanainen]

Moi Veeda! Nauroin ääneen allekirjoituksellesi.

Kirjoitat hauskasti, itsekin olin näemmä melkein vuoden palstalta pois mutta homman edettyä (näköjään vain muutaman kuukauden verran sinun prosessiasi jäljessä!) tulin takaisin. Voin kyllä allekirjoittaa monta sanomaasi asiaa!

Järkyttävin syömiskokemus itselleni taisi olla eka lounas ekan kojeen eli itselläni QH:n asentamisen jälkeen. Jumankeka...! Siinä oli vähällä päästä itku.
Nyt sentään kun on QH:n jälkeen tullut kahdet kaaret, tietää jo että ei siitä syömisestä mitään tuu muutamaan päivään, ihan suosiolla mössölinjalle siis.

Tsemppiä syksyyn!