Hammasoperaationi d-day koitti vihdoin 13.10.2016 kun ylähampaani saivat päällensä rautaisen koristelun. Nyt kun laitosta on kulunut jo hyvä tovi, taitaa olla aika päivitellä omia tunnelmia uusien rautojen kanssa.
Kiinteitä rautoja minulle ei ollut ollut koskaan aiemmin, joten ennakko-odotuksia tai –luuloja minulla ei rautoihin liittyen liiemmin ollut. Tutuilta kysellessäni osa kuvaili omia hammasrautakokemuksiaan värikkäin sanankääntein elämän kamalimmaksi ja kivuliaimmaksi kokemukseksi kun taas toiset ohittivat kysymykseni olankohautuksilla ja ”ei se nyt niin kamalaa ollut”-lausahduksilla. Varsin yksilöllisiä kokemuksia kaikilla siis tuntui olevan!
Vastaanottohuoneeseen päästyäni brakettien ja langan asennukseen kului kaiken kaikkiaan parikymmentä minuuttia, jonka jälkeen sain myös ohjeet siitä, miten hampaita hoidetaan rautojen kanssa ja mitä ensimmäisiltä päiviltä rautojen kanssa pitäisi odottaa. Sain myös mahdollisuuden kysellä enemmän tai vähemmän fiksuja kysymyksiä hammasraudoista sekä niiden kanssa elämisestä ("kuumenevatko raudat saunassa" on meikäläisen mielestä ihan relevantti kysymys!

) Kärsivällisen vastailun jälkeen suuhygienisti pisti mukaani vielä aloituspaketin, jossa oli mukana pari hampaanväliharjaa, vahaa ja pienempiä hammastikkuja. Kokonaisuudessaan yläpuolen kojeistukseen ja turinointiin meni nelisenkymmentä minuuttia, joten aika tehokasta touhua!
Aivan ensimmäisenä toimenpidehuoneesta päästyäni oli pakko lähteä naistenhuoneeseen katsastamaan uusi purukalusto ja
eihän ne nyt lainkaan pöllömmän näköiset olleet. Hetken aikaa peilikuvalle irvisteltyäni aloin itse asiassa fiilistelemään rautojani ja ”hammaskorut” tuntuivatkin ihan mukavilta uusilta tuttavuuksilta. Reality check tuli kuitenkin heti hammaspolin ovista ulos käveltyäni kun hoksasin, että olin jättänyt lounaan syömättä ennen kojeistusta ja suuntasin suoraan kahvilaan. Siellä hammasrautojen varjopuolet tulivatkin nopeasti esille aristavan hammasrivini protestoidessa jokaista varovaista näykkäisyä jotka ruoasta nappasin jonka jälkeen sain äimistellä sitä ruoantähteiden määrää, mikä oli jäänyt brakettien ja koukkujen ympärille.
Ensimmäisenä iltana hermotkin alkoivat olla ääriasentoon kiristettyinä, kun puhuminen oli epämääräistä viheltelyä ja sihinää (f- ja s-kirjaimet olivat erityisen vaikeita!) ja raudat alkoivat painamaan hampaita oikein tosissaan. Koukkujen takia vereslihalla olleet posketkaan eivät erityisesti mieltä ylentäneet, joskin pelastukseksi siihen särkyyn oli aloituspaketin ortodonttinen vaha, jota ensimmäiset päivät saikin käyttää runsaasti suun rauhoittamiseksi.
Ehdottomasti vaikein asennoitumiskysymys rautojen kanssa oli se hampaiden puhtaanapito. Ensimmäisenä rauta-aamuna hampaiden pesuun, purskuttamiseen ja lankaamiseen meni hammasvälien kanssa kiroillessa yli vartin verran aikaa, ja jokaisen ruokailun jälkeen ruoantähteiden irrottelu mitä mielikuvituksellisimmista väleistä on tosiaankin vähän uuvuttavaa puuhaa. Onneksi sekin homma lähti luistamaan pienen harjoittelun jälkeen!
Muutaman säryntäytteisen ja vähäunisen yön jälkeen rautojen kanssa eläminen alkoi kuitenkin luistamaan – suunnilleen viikossa oli jatkuva särky loppunut ja nyt näin vähän vajaa kuukausi asennuksesta ei suuta enää haittaa muiden kuin sitkeiden karkkien, omenien ja myslin syöminen. Vapaamman syömisen lisäksi myös suun poskipinnat ovat sopivasti vahvistuneet niin, ettei rakkoja tule enää ihan niin helposti eikä esimerkiksi hymyilykään aiheuta tuskanirvettä! Ensimmäinen kiristyskertakin on edessä vähän yli viikon päästä, joten rattaat alkavat toden teolla pyörimään.

PS. Raudoista on löytynyt yksi puoli, joka on yllättänyt positiivisesti – etuhampaiden ollessa nyt aika hellinä on kynsien pureskelu jäänyt kokonaan pois ohjelmistosta. Jos kaikki siis menee nappiin, on tuo huono tapa jäänyt unholaan ja parin vuoden päästä on meikäläisellä sekä hampaat
että kynnet kondiksessa!

"My orthodontist always said that the best feeling was licking the front teeth after removing the braces. I still think it's weird to have a stranger lick your teeth, but he assured me it was normal."